Handulassa on meneillään muutto. Muutto on hirveää, ihanaa, kamalaa, järkyttävää ja järisyttävää. Olemme asuneet tässä samassa talossa jo pitkään, yli 10 vuotta ja tänne on molemmat lapsukaiset tuotu laitokselta kotiin. Tunnen talon joka mutkan, joka mutkan tuoksun. Nyt lähdemme täältä.

Pyydän Handun tilausten osalta pitkämielisyyttä tämän ja ensi kuun aikana, jos kaikki ei menekään piirustusten mukaan. Tavarani saattavat olla levällään täällä ja siellä ja tuolla, ei ehkä aina käden ulottuvilla.

This is a story of moving. We have been living in this place more than 10 years and now we need to leave. All pics are from our new place, which I really need to learn to love, little by little.

I also orded a bookshelf with glass doors from our nearest charpenter. I really like these and they are almost as reasonable priced as in Ikea! And handmade!

* * * * *

Olen viimeisen vuosikymmenen ajan halunnut itselleni lasiovellisia kirjahyllyjä, ettei kirjastoni niin keräisi pölyä ja sekoittuisi. Nyt päätin uuteen olkkariin tilata sellaiset puusepältä, kun petyin helsinkiläisen mittatilausvalmistajan päätä huimaavaan tarjoukseen. Naapurin puuseppä teki nämä melkeinpä Ikean hintaan! Suosittelen kysymään! Hyllyn koko on mittava 5 m x 2.40 m. Mahtuvatkohan kirjani siihen?

Näihin tulee vielä pikkuiset vetimet, jotka tekee ystävämme taideseppä Antti Nieminen. Hänellekin muuten täydet suositukseni kaikissa toimissaan.

Käsityöasioita siis tämäkin postaus.

* * * * *

Minä ja talo opettelemme rakastamaan toisiamme pikkuhiljaa.

Oma pikku ruisranteeni, ahkerin ja hyvämeininkisin muuttonaiseni:

Tähän muuttaa Handu.

MUUTEN

The Kirja oli Handusta väliaikaisesti loppunut. Nyt sitä saa taas!

Lauantaina vietettiin kaikkien aikojen ensimmäistä Pukkilan Puikkopäivää. Nelisenkymmentä hikistä naista pakkautui olohuoneekseni kutsumaani ravintolaan ja päivä oli tietenkin kesän kuumin.

Iloinen lörpötys ja kalkatus alkoi heti ja tunnelma oli neulojamaisen välitön. Ainakin minusta. Ja muutenkin, omasta mielestäni päivä oli hieno! Kiitos hienoille puhujille ja upeille vieraille! Ja ihanalle Kohisevalle!

Meillä niin oli lankaa!

Me niin syötiin!

Me niin neulottiin, kehrättiin, virkattiin, naurettiin!

(osallistujat eivät toki olleet päättömiä, mutta en tohtinut laittaa päitä, jos joku vaikka suuttuu.)

Pitäiskö ottaa ensi vuonna uusiksi?

Valmistaudun Pukkilan Puikkopäiviin. On yhtä ja toista pientä muistettavaa ja hoidettavaa asiaa, on systeemiä ja salaattia. Onneksi Kohisevan noheva väki hoitaa logistiikan, catringin ja tilat. Mutta jää minullekin vielä mietittävää.

Ja vaikka olen lähdössä itse paikalle lähinnä nauttimaan seurasta ja ohjelmasta, en kauppalopostelemaan, on minulla yleisön pyynnöstä pieni salkullinen lankaa mukana. Ihan vain muodon vuoksi.

Huomenna nähdään, ystävät, toverit!

Jotenkin kuvittelin, että tämä hetki olisi juhlallinen ja pyhä. Avaisin laatikon ja ottaisin Sen käteeni ja nuuhkisin sitä ja katsoisin jännittyneenä sivu kerrallaan. Ajattelisin: Se on Siinä.

Hetki oli jotakuinkin hektinen: avasin hirveällä kiireellä poksin ja nappasin kirjan kainalooni, vilkaisin kantta: aha, tämmönen. Hyppäsin autoon ja poistuin paikalta. Vasta myöhemmin ehdin katsoa kirjaa tarkemmin. Ai, tuo näyttää nyt tuolta. Ai, tämä tulikin tähän. Ai, tuo onkin nyt noin, kun se oli ennen noin. Mutta kuitenkin, muutamaa vain omaan silmääni sattuvaa yksityiskohtaa ja asiaa lukuunottamatta olen oikein tyytyväinen. Luulin, että olisin huojentunut. Nyt tuuminkin vain: nyt se alkaa.

I thought the moment woul´d be special: I woul´d open the box carefully, I woul´d enjoy a smell of it, it woul´d be a great moment in my life. In real life. It was one of those busy moments, I opend the box, took quickly one and drove somewhere. But anyway. Here is our Knitbook. The Book. I hope some day it will be published also in English, so I coul´d say: I hope you´ll enjoy it.

Saanko esitellä:

Ilona Korhonen & Jenni Österman:

NEULEKIRJA

- Tähkäpää ja muut lempineuleet

Jännitän sen vastaanottoa. Jännitän todella!

Jaa, oma suosikkiaukeamani? Se on tämä.

Seuraavaksi postitan näitä kolme laatikollista; tilanneille ja maksun maksaneille. Toivottavasti tykkätte.

Ilu: Tuletkos minun kanssa kuvaamaan nämä uudet sukat? Tulet valokuvaajan kamera-assistentiksi?

Tytärlaps: Joo! Mä olen sun assistentti!

I: Seiso siinä, niin mä testailen vähän. Hyvä, just siinä.

I: Hyvä! Nyt kato siitä reiästä, näkyykö molemmat sukat? Ja hameen helma? Näkyykö?

T: Näkyy näkyy.

I: Okei, annas mä katon niitä kuvia välillä. Ahaa, no... no... tehääs kuitenkin niin, että vedät sinä nämä sukat jalkaan ja mä otan kuvat.

T: Joo! Ne on mulle varmaan reisisukat! Ei ihan sopivat. Mä vähän näytän näitä näin:

I: Seisos ny vähän.

I: Kiitos. Ota sä vielä pari kuvaa, jos me saatais ne mun jalatkin kuvaan.

T: Joo, mä katon nyt tarkemmin.

I: On meillä pakostikin nyt jo joku kuva, jossa ne sukat näkyy, eiks ni.

T: Joo.

(Wollmeise-polvisukat. Värit Golden Pear, Aquarius ja Olio Vergine.)

(This is a story of photographing my new Wollmeise knee-high socks with my assistant, BlogKid. Age five and one week.)(Golden Pear, Aquarius and Olio Vergine are the colorways).

Rakas blogini,

olen pahoillani, että olet viimeaikoina jäänyt muuttohässäkän, hientuotannon, Tytärlapsen 5-vuotissynttärihumun sekä Koppiksen perässä juoksemisen jalkoihin. Pahimpana näistä ehkä ensimmäinen ja viimeinen. Ilahdutan sinua kuitenkin lähettämällä muutaman kuvan. Haluan niillä muistuttaa, että aion olla uskollinen ystäväsi ja tarinasi kirjoittaja jatkossakin, vaikka nyt onkin hiljaisempaa. Ja arvaa mitä? Minulla on monta neulettakin viimeistelyä vaille kuvaamista odottamassa. Kun nyt tämän muuton saisin handlatuksi...

uskollinen ystäväsi Ilu

Dear blog,

I´m sorry have been writing so rarely, but moving, swetting, BloKid´s birthday cebrateing and babywatching has been quite exhausting lately. But I send you here some photos, I hope you have wonderful time with them while waiting me back,

yours sincerely, Ilu

Ihanaakin ihanampi Tytärlapseni täytti eilen viisi. Juhlimme ankarasti.

Koppis 9 kk, toinen ihanaiseni. Alkaa jo esitellä luonteenpiirteitään ahkerasti. Nokkela, hyväntuulinen ja vakaatahtoinen tyttö. Kuten ilmeesä voi aavistella.

Anteeksi, blogipohja on sinnikkäästi ryppyillyt viime aikoina, yritän saada siitä yhtä kauniin kuin entisen. Palautetta vastaan otetaan.

I´m sorry, my blog has been looking odd lately, now I try to make it as beautiful as previously. Need some feedback.

Olen hitaasti mutta varmasti saanut lisätyksi kuvia Neulekirjan Ravelrysivulle. Sieltä siis voivat Ravelryn käyttäjät käydä kurkkimassa kirjan tulevaa kuvitusta. 

If you use Ravelry, you can now see photos of The Book here.

* * * * *

Muuten. Juhannusta. Fotoina. Maalla mennään tyylillä.

Midsummer in photos.

Kaunista keskikesän juhlaa kaikille!

edit: perskutarallaa! blogipohja taas ryttyilee! pah. taitavampia tarvitaan!

Koko revohkamme vietti eilisen päivän Lintsillä. Päivä huipentui tytärlapsen ihanan ja lemppareimman, Tukholmista ostetun hatun putoamiseen Linnunradalle ja häviämiseen sille tielle. Jokaisella kunnon äidillä on tietenkin vastavalmistunut, itseommeltu, uusi hattu käsilaukussa. (Kangas Ameriikasta, kaava uudesta Ottobresta). Sillä pelastettiin loppuilta, Veeruskan kautta kotio.

We visited Finland´s biggest amusement park, Linnanmäki (Borgbacken) in Helsinki yesterday. BlogKid´s most loved cap was lost in one tunneltrain and we did not get it back. Every good mom has a brandnew, own sewd new hat in handbag. I did. And it made us survive home without too much tears.

Ja mikä olisikaan suurempi ilo nelivuotiaalle kuin hattara?

Ja toiset osas ottaa rennosti koko Lintsihumun.

Olipa kerran yks Neuloja, joka päätti, että hänen Wollmeisehamstrauksensa on nyt mennyt liiallisuuksiin. Koska kyseinen lankamerkki on haluttua kamaa, hän päätti myydä puolet varastostaan. Siis puolet. Olihan se muuttokin uuteen kotiin tulossa.

Neuloja otti kaksi kaunista tytärtään avukseen ja päätti arvioida jokaista vyyhtiä kriittisin silmin: oliko se kaunis, puhutteliko se häntä, kuiskailiko se haluavansa päätyä sukiksi, lapasiksi vai muuksi.

Tyttäretkin olivat kriittisiä yksilöitä. Ja niin he kävivät työhön. Tytöt nuuhkivat ja paijasivat, silittivät ja juttelivat. Ja Neuloja myös.

He järjestivät langat kauniisiin sarjoihin.

He miettivät ja puntaroivat: mikä vyyhti päätyisi myytävien pinoon, mikä neulottaviin? Mikä ei edes kuiski, mikä suorastaan karjui? Oliko joku inhokkiväriä tai suosikkia?

Lopulta he päättivät myydä kolme vyyhtiä. Sen pituinen se.

This is a bedtime story of destashing Wollmeise. I tried to choose half of my Wollmeise stash and sell it. Eventually I sold three.

Ompelukset ovat kyllä hankalia, jos pitää samaan aikaan hoitaa 8-kuista vauvaa ja liki 5-vuotiasta. Aina joku keskeyttää ja avaruudellinen ajattelukyky katoaa. Sitten joskus pitää vain raivata tilaa.

En oikein tiedä, mistä aloittaisin. Ladakuski tilasi itselleen patalakin. Tiedättehän, tuon Jaakko Kolmosen ja partiolaisten suosiman väinämöislätsän. Sitä pidetään meillä aika hassuna vaatekappaleena; jos jollakulla sellaisen näkee, se aiheuttaa ihan tietynlaisia assosiaatioita.

Patalakin, mutta ei ihan mitä tahansa patalakkia. Piti olla lippa ja se ristinmallinen applikointi. En ehtinyt edes ajatella, etten osaa ommella saatika applikoida, kun jo lupasin. Hävyttömien laulujen kisan tuomaristoon.

Aloitin harjoitukset Tytärlapsen hatulla. Siitä tulikin kyllä aika kaunis! Kesän Ottobren mallilla, jostain maailmalta tulleesta kankaasta. Ja se pukee Tytärlasta ihan hienosti, vaikkei kuvista sitä huomaakaan.

Seuraava harjoitus olikin sitten lippalakki. Samasta lehdestä. Ei pue Tytärlasta juurikaan.

Sitten oli aika siirtyä itse haasteeseen. Leikkelin vanhan mekon kappaleiksi melko summassa ja olin epätoivoiinen. Kaavaa ei ollut aikuisen kokoa. Vähän iso siitä sitten tulikin. Mutta niin hauska. Odotan kumarrusta kisapaikalla.

Ladakuski löysi nettidivarista kipeimmän kirjan, jonka olen kuunaan nähnyt. Se on melkein sata vuotta vanha, vuodelta 1917 ja kaikesta päätellen pahasti jakautuneen persoonallisuuden kirjoittama. Aika pelottava, tavallaan; naurattava, tavallaan; säälittävä, tavallaan; nerokas, tavallaan. Kirjoittaja kuulee päänsä sisällä ääniä ja tulkitsee olevansa langaton puhelin. Muistatteko Kaunis Mieli- elokuvan?

Mutta hyvin erikoinen löytö.

Weird. Very weird. Very weid old booklet from year 1917. Called: Human head used as wireless telephone and operator.

* * * * *

Toinen löytö? Tiedättehän, että rrrakastan sormuksia. Todella! Ja joka sormuksella on tarina. Tämän sormuksen selitystä ei kyllä taida tarvita selittää. Etsystä. Taidan olla jäänyt Etsykoukkuun muutenkin. Tuli myös hame ja kehruukuituja, joista lisää tuonnempana.

I love this ring (I love nice rings anyway). Really. It is from Etsy.

Tytärlaps juoksee sisään ja ulos, sisään ja ulos, katoaa leikkeihinsä pitkäksi aikaa, kunnes huolestun ja lähden pihaan huutelemaan. Aina jostain puskasta kuuluu vastaus. On kesä.

Koppis auttaa äitiä.

BlogKid runs in and out the house. It is summer.  Beetle helps mom.

* * * * *

Kehruuinnostus on kukassaan. Tässä navajokerrattu Falklandinlampaanvillalanka. Fyberspates myi kuidun. Todella kauniisti värjätyn kuidun.

I really like spinning! This fibre is from Fyberspates and I think it is quite the most beautifully dyed fibre I´ve ever seen. Navajo-plied.

* * * * *

Omatkin värjäilyni ovat viime aikoina olleet omin silmini katsoen mukiinmeneviä; lempivärejäni, siis. Huomenna on taas torstaipäivitys. Sallinette minun myös mainostaa kirjan ennakkomyyntiä. Sitä on Handussa joitakin vielä jäljellä myyntiin ottamastani määrästä.

I have been dyeing my own favorite colors. Tomorrow shop update.

* * * * *

Muutto aloitettu. STOP. Neljä laatikkoa pakattu. STOP. Lasiovelliset kirjakaapit puusepältä tilattu. STOP. Ikean ostoslista kasattu. STOP. Hulluus tulee ennen elokuuta. STOP. Aaaarrrgghh. STOP.

Ihan olen äimän käkenä. Äimänä. (Äimähän on muuten neula, tiesittehän?). Kirjan saama huomio ja suosio on jo nyt yllättänyt. Onpa mukavaa! Kiitos teille.

I´m totally amazed, how interested you all have been of TheBook. Thank you all!

* * * * *

Kyllä mä vähän neulonkin! Itse asiassa ensin kehräsin tuommoisesta Fybespatesin kuidusta tämmöistä:

First I spin, of Fyberspates beautiful fiber. Navajo plied.

Tällä kertaa halusin vähän paksumpaa. Navajokertasin.

Sitten panin puikot suihkien. Nyt olen ymmärtänyt jotain Noron värityksen anatomiasta. Kiinnostavaa. Sukat menevät vielä ihanalle ystävälle, jolle olen jäävä suureen kiitollisuudenvelkaan.

Then knitted. These are going for a friend whom I will be very thankful to.

Nyt alkaa ihan oikesti jännittää. Neulekirjan julkaisu tapahtuu kuin tapahtuukin elokuussa ja nyt, NYT, sitä saa ennakkotilata Handusta.

Me on Jennin kanssa suunniteltu, palaveerattu, etsitty lankoja, neulottu, ohjetettu, valokuvattu, etitty mallit ja kuvauspaikat, ihmetelty, ahkeroitu ja kiristelty hampaita; tässä on sitten palkinto. Jännempää tämä on kuin ensilevyn julkaiseminen oli!

Miten tässä jaksaa elokuuhun odottaa!?

This is now The Book. And it is availabile for pre-ordering in Handu and it will be published in August. Unfortunately the book is in Finnish only. This is so exciting! We have been working for it for couple of years and now we are here!