Tytärlaps juoksee sisään ja ulos, sisään ja ulos, katoaa leikkeihinsä pitkäksi aikaa, kunnes huolestun ja lähden pihaan huutelemaan. Aina jostain puskasta kuuluu vastaus. On kesä.

Koppis auttaa äitiä.

BlogKid runs in and out the house. It is summer.  Beetle helps mom.

 

* * * * *

Kehruuinnostus on kukassaan. Tässä navajokerrattu Falklandinlampaanvillalanka. Fyberspates myi kuidun. Todella kauniisti värjätyn kuidun.

I really like spinning! This fibre is from Fyberspates and I think it is quite the most beautifully dyed fibre I´ve ever seen. Navajo-plied.

* * * * *

Omatkin värjäilyni ovat viime aikoina olleet omin silmini katsoen mukiinmeneviä; lempivärejäni, siis. Huomenna on taas torstaipäivitys. Sallinette minun myös mainostaa kirjan ennakkomyyntiä. Sitä on Handussa joitakin vielä jäljellä myyntiin ottamastani määrästä.

I have been dyeing my own favorite colors. Tomorrow shop update.

 

* * * * *

Muutto aloitettu. STOP. Neljä laatikkoa pakattu. STOP. Lasiovelliset kirjakaapit puusepältä tilattu. STOP. Ikean ostoslista kasattu. STOP. Hulluus tulee ennen elokuuta. STOP. Aaaarrrgghh. STOP.

Ihan olen äimän käkenä. Äimänä. (Äimähän on muuten neula, tiesittehän?). Kirjan saama huomio ja suosio on jo nyt yllättänyt. Onpa mukavaa! Kiitos teille.

I´m totally amazed, how interested you all have been of TheBook. Thank you all!

 

* * * * *

Kyllä mä vähän neulonkin! Itse asiassa ensin kehräsin tuommoisesta Fybespatesin kuidusta tämmöistä:

First I spin, of Fyberspates beautiful fiber. Navajo plied.

Tällä kertaa halusin vähän paksumpaa. Navajokertasin.

Sitten panin puikot suihkien. Nyt olen ymmärtänyt jotain Noron värityksen anatomiasta. Kiinnostavaa. Sukat menevät vielä ihanalle ystävälle, jolle olen jäävä suureen kiitollisuudenvelkaan.

Then knitted. These are going for a friend whom I will be very thankful to.

 

 

Nyt voin sanoa, että onnistuin.

Kehräsin The Yarn Yardin Bluefaced Leichesteriä. Navajo-kertasin. Tällä kertaa onnistuin paremmin, kertaamisessakin.

This time I did it! My navajo-plying was easy and I managed to do it beautifully, I think.

(Huomaa n. 70-senttisen pikku apulaiseni vasemmalta hyökkäävä omistava hamuilu)

(Note my little helper).

Olen ollut viime aikoina varuillani kehruuvillojen värjäämisen kanssa. Muutamat Suuret Taitajat julistavat ympäri internettiä, ettei juuri kukaan maailmassa osaa värjätä kuituja kunnolla. Olen ollut vähän ihmeissäni. Tässä kuitenkin värjäämääni supersiloista alpakkaa. Laitoin sen puotiin, koska en tarvitse just nyt itse ja voin taata joka sentin olevan hyvää kehrättäväksi. Itse testattuna. Nimeltään se on Macy Gray.

I have also dyed some alpaca, this is called Macy Gray. I have been little worried with dyeing fibres, because some great dyers tells us almost no one can really dye fibres. But this time I can say this fibre works for spinners: I test spun in myself.

 

 

 

Jutustelimme Tytärlapsen (4) kanssa äsken siitä, millaista oli ennen kuin meillä oli lapsia.

- Silloin nuorena mulla ei vielä ollut lapsia.
- Miks?
- No kun mä en halunnut vielä lapsia.
- Oli varmaan mukavan rauhallista.

* * * * *

Niinpä. Silloin sitä ennätti. Nyt vähän rajallisemmin. Mutta jotain kuitenkin!

Tämä on itse värjäämääni alpakkaa. Tein jotain erikoista: opettelin Navajo-kertaamaan. Oli aluksi ihan helvettiä, kierrettä tuli liikaa, säie pyrki katkeilemaan ja menemään syhmyrään. Sitten, ihan yhtäkkiä se alkoi sujua. Tuli kaunista lankaa, minusta. Navajo-kertaan toistekin.

* * * * *

Joskus pienet arkiset asiat ovat perin somia, kun oikeasta kulmasta katsoo.

 

 

 

 

Hei, me kehrätään taas, mutta ei me kaaduta.

(Lähetevät siskolle myöhässä synttärilahjaksi. Yritin saada aikaiseksi paksumpaa lankaa vaihteeksi, ei onnistunut hirveen hyvin.)

* * * * *

Hei, me leivotaan taas mutta ei me kaaduta.

* * * * *

Hei, me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta.

 

Kehrääminen on vauvan kanssa oleskelevalle sopivaa puuhaa. Ainakin, jos perheen vauvasihminen on lattialla viihtyvää sorttia. Sylissä enempi viihtyvän kanssa en ole kokeillut.

Kun Tytärlaps (4) ja Koppis (6kk) leikkivät keskenään (kyllä, se ON mahdollista. Koppis tyytyy hienosti osaansa koirana, lapsena tai milloin minäkin hämähäkkinä), rukki surraa. Siitä sitä on helppo silmäillä ja karjahd huomautella, että kukaan ei saa lattialta korvatulppaa suuhunsa tai kukaan muu ei polkaise yhtä toista tormille tanssiessaan. Ja niin edelleen.

Ensimmäiset ketrukset uudella Majacraft Suzie Prollani on nyt polkaistu. Olen erittäin tyytyväinen rukkiin, omat taitoni sen sijaan vaativat päivitystä. Varsinkin kertaaminen on vähän hakusellaan: ei tahdo tulla tasaista sitten millään. Mutta onhan tässä näitä päiviä.

I have now spinned first yarns with my new Majacraft Suzie Pro. I really love it, but my own skills shoul´d be updated. Specially plying is quite hard. This is handpainted merino from Urugay and I have 200 grams of it, (100gr.=ab.280m). I was about to spin something also for my sister for her birthday, but I didn´t have time! I have really nice BFL waiting for that.

Tämä on uruguaylaista käsinvärjättyä merinoa. Sitä on 200 grammaa. (n. 280m./100 gr) Juuri passelisti Koppiksen puseroon ja pipoon. Kohta on kevätsäät!

Seuraavat ketrukset ovat siskon synttärilahja. Tosin se ei sitä vielä tiedä (ehkä nyt tietää) ja synttäritkin olivat. Kyllä mä vielä kerkiän, kerkiän, kerkiän! Viimeistään ensi vuodeksi. Mulla on nimittäin tosi kaunista BFL:iä sitä varten.

 

Lapsi on saapunut kotiin. Majacraft Suzie Pro. Uusi rukkini. Se on uusi, kaunis, jykevä, tuhti, tanakka ja syöksi talouteni perikatoon. Mutta puuroa voi syödä sitten kehräämisen lomassa.

May I present my new wheel! Majacraft Suzie Pro. It is beautiful, heavy and stable. And took all my money.

 

Lisää tuonnempana. Kunhan saan kehrätyksi.

* * * * *

Arvontaani tuli aivan henkeäsalpaava määrä kommentteja, kiitos ihan jokaisesta. Olin äimänä! Ja vielä niin positiivista palautetta, että ihan itkettää. Muutamia toiveitakin tuli ja niitä toteutan mielelläni, varsinkin ryijystä aion kertoa täällä paljonkin lähiaikoina. Toivottavasti.

Thank you for all comments on my last post. I was really amazed I got so many! I generated 3 random numbers and...

Arvoin satunnaislukugeneraattorilla kolme lukua.

Mikäli laskuni menivät kohdalleen (poistin tuplakommentteja etc.) voittajia ovat:

If I counted it right, winners are

Ixu, Jaana (-maalta) ja Tuazophia. Onnea! Ottakaahan yhteyttä!

Kiitän vielä kaikkia. Tämä antaa pontta seuraavalle viidelle vuodelle!

Congratulations! I thank you everyone and I think this gives me boost for next five years.

 

 

 

Henkselini paukkuvat jälleen: sukkaguru Yarnissimalla on taas Handua.

Sock guru Yarnissima has Handu yarn again! Look at this pattern, lovely socks!

Katsokaa tätä mallia. Ja lanka sopii siihen kuin kauha Martan käteen.

(Kuva Yarnissimalta) (Photo from Yarnissima)

Ai miten niin Martan? Musta tuli kotikunnan Marttojen hallituksen jäsen.

Ja vielä uutisia. Sattui jotenkin somasti niin, että yhtäkkiä löysin itseni rukkini, Ashford Travellerin myyneenä ja uuden Majacraft Suzie Pron tilanneena. Vanhassa ei todellakaan ollut mitään vikaa, mutta tämä uusi on ollut päiväunissani jonkin aikaa. Muku sattu.

It happened so, that I suddenly sold my Ashfor Traveller spinning wheel and orded a new one, Majacraft Suzie Pro. Now waiting.

Kesäkö se on vai mikä kumma, kun on nyt ajanut minua kirkkaiden värien pariin. Menin ihan vahingossa tilaamaan Tytärlapselle keltaiset villatakkilangat syksyä ajatellen, Colinettelta, suosikkiani Cadenzaa. Nyt tekiskin mieleni pitää nämä itse.

I feel it must be summer, which wants me to use bright colors. I orded these yellow jacket yarns from Colinette, for BlogKids gardigan, but now I woul´d like to keep them myself...

* * * * *

Koska olen työssä ja pänttäämistunnelmissa, on välillä pakko pitää paussia. Silloin laulaa vuorostaan Ashford. Ja katsokaa taas näitä värejä! Mikä mua riivaa!?

I really need to rehease, but I also need some pauses. Always then is Ashfords turn to sing. Look at these shades! What´s wrong with me?

* * * * *

Multa pyydetään aina vähän väliä, että värjää taas topseja. Nyt niitä on, värikkäänherkässä väriloistossa, nimeltä Tule luo; alpakkaa, villaa ja angoraa.  Panen puotiin.

I have been dyeing some tops too.

Tämä on oikeastaan päivän uutinen: puodissa on myös ihmeellinen uutuus: muutamia vyyhtejä Nuudelisoppaa.

These are some skeins of Noodle Soup, which has been dyed by my godson, 12. I will add them to shop too.

Siis mitä? Mitä Nuudelisoppaa? Nuudelisoppaa pistäytyi keittelemässä 12-vuotinen kummi- ja sisarenpoikani Tatu, värisilmänsä on pettämätön. Kaikissa vyyhdeissä on myös uniikki etiketti. Näitä on siellä vain muutama.

Ja tässä vielä uusiksi kuva taiturista, ettäs tiedätte.

 

Ugh. Olen kehrännyt. Pitkään ja tarmokkaasti. Montevideolaista käsinvärjättyä merinoa. 170 grammaa ja noin 660 metriä. Aika saavutus. Minulta.

I have been spinning, this is handpainted merino from Montevideo. 170 gram and ab. 660 m. I really don´t know what to knitof this, I coul´d also sell it...

Mitä moisesta tekisi? Kehräämisessä on se ongelma, että kehrääminen on ainakin minulle se itse tarkoitus, ei niinkään tulos. Toisaalta voisin siis tämän myydäkin, jos joku tuollaista itselleen halajaisi. Kommenttilootaan, jos kiinnostaa.

* * * * *

Edellisen postauksen ensimmäinen lanka, Oi sä rakas Augustin (norjalainen villa) ei sitten jättänyt mieltäni rauhaan. Kaappasin sen itselleni ja matkalla siskontytön rippijuhliin neulasin jo lapaset. Näistä lisää, kun pipokin valmistuu. Värit ovat jotenkin miumaumukkaa.

The Norwegian wool from last post, the first pic, didn´t leave me. I wanted it. And I already have knitted a pair of mittens of it. I just love the shades.

* * * * *

Rippijuhlista bongattua; kakkukavalkadi. Leipurimestarina viidesluokkalainen kummipoikani. Jokaikinen yksityiskohta omin käsin värkätty. Ja makukin jokaisessa kohdallaan.

These cakes have been baked by my 11-years old nephew, my godson. Taste was also great, but he have done every single detail by himself. He promiced to come to bake BlogKids 4-years-birthday cakes.

Arvatkaa vaan, sainko kakkumestarin suostutelluksi tytärlapsen nelivuotisille kondiittoriksi. Kyllä!

* * * * *

Ja sitten ihan muuta:

Minähän en ole varsinaisesti mikään luontoimmeinen, mutta onnistuin bongaamaan aamuhämärissä lähipellolta valtavan - siis val-ta-van - haukan. Valitan, että kuva on huono, onneksi kamera sattui kuitenkin olemaan käsillä, linssi vain ei ollut ihan luontokuvaukseen passeli. Jos jonkinlaista arvausta haukan lajista on jo esitetty, mutta vakuuttuneiksi emme ole tulleet vielä mistään, kiinnostuneita olisimme täällä kykllä! Haukan pyrstössä oli selvä valkoinen raita ja pyrstö oli muutenkin ruskehtavaa ruumista vaaleampi. Siivissä oli myös vaaleat raidat, näkyvät kuvassa kyllä. Ruskosuohaukka on tällä hetkellä vahvin veikkaus.

Sivistyneitä arvauksia (nuorison tarjoama munahaukka ei ollut sellainen) saa heittää kommenttilootaan, myös tieto on tervetullutta.

We saw this big hawk on the field nearby, I really woul´d like to know, which one it is!

Pino kaunokaisia neuleita odottaa kuvaamistaan. Harmi, ettei pinossa riitä, se se helppoa olisi; pitää olla myös sisustetta. The Kirjan kuvia siis, tiedossa, seuraavat päivät.

Muutenkin mulla on täällä kaikkea kivaa. Yritän saada kauppaa kesäkuntoon, täyttää hyllyjä niin, ettei kaikki kerkiäisi kadota. Ei kannettu vesi kaivossa pysy vai miten sen menikään? Ei tungettu lanka hyllyllä pysy. (Uutta pukkilalaista kansanperinnettä.)

I just complain here, how much things I really shoul´d do. I have lots of knits to photoshoot for The Book. And I try to update shop a lot for summer holidays. And I shou´d also manage with my real job too! And...

Ja juu, olis mulla kaikkea kivaa tekemistä muutenkin, mutta kun oikeat työt haittaavat, niin kuvauksia kuin muitakin mukavia...

 

* * * * *

Pakko tehdä vilautus. Mulla on täällä jotain aivan mahtavaa, josta en oikeastaan saisi hiiskuakaan. Mutta kunhan vilautan.

This is just a peek. Something I shouldn't talk about, but I just have to show a bit.

 

* * * * *

(Absurdi on toinen nimeni).

Ne, jotka ovat kyllästyneitä lankajuttuihini, voivat ihan mielellään napsauttaa vasemmalta ylhäältä nuolen kuvaa vasemmalle. Niin täältä pääsee pois. Muut voivat yrittää hillitä syljeneritystään tai ainakin pyyhkiä putoavat pisarat näppikseltä.

Kävin nimittäin kuo(lai)lemassa taas Titityyn ständillä Wanhan Sataman messuilla sunnuntaina. Täsmäsuunnistin vain sinne, muualle en edes jaksanut treeniviikonlopun jälkeen yrittää.

I visited last weekend Titityy´s stand in Wanha Satama crafts market. I just had to buy some beautiful yarns. I think those shades are just perfect. They are BFL from Fleece Artist and Casbah sock, which I adore.

Ostin 250 gramman vyyhdin Fleece Artistin jumalaisenväristä Bluefaced Leicesteriä. Siitä tullee joku lapsukaisen nuttu.

 

Tuo meinattiin viedä kainalostani ständillä kurvaillessani.

Lisäksi löysin uuden suosikkivärin viimeaikaisesta lempparisukkalangastani, Casbah Sockista.

Eiks oo mielettömiä!?

 

* * * * *

Kehrääminen on myös yhä ihan mahtavaa. Mistä sais aikaa, että joskus vois viikon ommella ryijyä ja sitten viikon kehrätä?

I still love spinning! I wish I had couple weeks for spinning and rug sewing! Where coul´d I get some time more? In next pic you can see the other half of my last fibre clubs package.

Tämä on kuituklubini edellisen paketin toinen väri. Täyttä alpakkaa ja niin pehmeää:

Kuituklubin viimeiset paketit jo malttamattomina odottelevat viime silausta. Saisinkohan ne jo tällä viikolla postiin...?

* * * * *

Lopuksi vielä päivän värit. Mua suutelit uudella tavalla ja Crosscountry 50km

I will also have shopupdate this evening.

Piakkoin mutinaa neuleista. Tulossa.

 

 

 

Työhuoneelleni ei enää mahdu. Olen hiki pinnassa tuulettanut, siivonnut, siirrellyt, suunnitellut ja kantanut roskia tantereelle.

Siksi laitan taas lankaa Handuun. Tällä kertaa Totisten ystäville, kevään värejä.

 

*****

Muuten täältä ei kuulu kuin rukkausta.

 

 

 

Tänään kirjoitukseni sisältö on melkolailla eilisenkaltainen. Kuvia.

Toisaalta muistutan ensisijassa, että suljen tänään totisen sukkalankaklubin ja huivilankaklubin ilmoittautumisen. Voin paljastaa, että eilen saapui yhden paketin langat molempiin klubeihin - erityisyyksiä, joita ei muuten kaupassani nähdä, ainakaan ihan heti. Eikä ihan mitä tahansa lankoja. - - -

Today I have pics. And I also remind everyone my Sock Yarn and Lace Yarn Club are going to close this evening.

* * * * *

Koska neulon tosi innokkasti yhtä (aah, ihanasta langasta) neuletta, jota en voi sattuneesta syystä paljastaa, kerron mitä mulla on rukilla. Koska kehrääminen on viime aikoina ollut jotenkin tosi in. Tämä on alpakkaa, jota värjäsin edelliseen kuituklubiin. Tällä kertaa sitä vaaleanpuna-autereista.

Because I'm knitting a jacket of one lovely yarn and I can not show it to you (shh..), I show you something on my bobbin. It is homedyed alpaca again, from my previous Fiber Club Package. I really love spinning alpaca. It is so different and little challenging.

Alpakan kehrääminen on vähän haastavampaa kuin villan. Se on karvaista, kuten kuvasta näkyy, ja oikukasta kuin mummin tukka. Aina sojottamassa jonnekin suuntaan. Mutta se on myös yhtä pehmeää ja siloista. Ihme tavaraa (se mummin tukka)!

* * * * *

Ei kai päivä olisi enää mitään ilman pientä lankapäivitystä puotiin. Sinne on menossa muutamia toivottuja HanDuoja ja lisäksi ruohon viherrystä odotellessa Grass. Kuvassa on uusinta uutta, 100% kashmiria, huivivahvuutta. 120 gramman vyyhdeillä ja tositosi pehmeää.

And this is these are evenings shop update yarns:

HanDuojen nimi on (Nousee ukkospilvi, ukkospilvi) Istun keinussa ja annan puhaltaa. Yhden suosikkilyyrikkoni mukaan.

 

 

Näin on. Olen taas leikkinyt langoilla. Siksi pääasiassa kuvia tänään.

Ai niin. Olenhan sanonut, että RRRakastan kehräämistä? Olen sanonut ja nyt sanoin taas.

 

Ihan kaikkea en kuitenkaan saanut ajateltua loppuun asti:

 

* * * * *

Mä muka aina säästelen joitain lankoja työhuoneella, ajattelen että niistä vielä voisi jotain... en mä kuitenkaan koskaan mitään. Keräilin tänään kaikki nyytit ja nyssäkät tyhjiksi, pientä kevätsiivuuta auringonpaisteen kunniaksi. Siksi vain kuvia.

Mikä ihme siinä mahtaa olla?

Mulla on tupa täys ihania käsinvärjättyjä laatulankoja, joista itsekin pidän ja kumminkin himoon himoon himoon ihanuuksia maailmalta?

No se siinä tietenkin on, että saan hiplata itse värjäämiäni lankoja ihan niin paljon kuin jaksan hereillä pysytellä. Muiden värjäämät on jotenkin... hm... erikoisia! Vaikka sitten lopulta ihan samanlaisia. On tämä mystistä!

It is mystic. I really have a lots of handdyed yarn at home, in lovely shades. Which I really like. But somehow I want to have always more and more lovely handdyed yarns from abroad. They are just... different to my own ones! These came from Socktobus today.

Nämä saapuivat Socktopusilta hiljaisia iltojani sulostuttamaan: Kissanpyjamaa (mä olen luuluut olevani hyvä keksimään nimiä, mutta taidan olla ihan keskinkertainen!), Spunky Eclectiä ja monien himoitsemaa Smooshya, joka on ai-van jär-kyt-tä-vän hie-non väristä:

Ja vähän kehrättäväksikin:

And dome for spinning too:

Olenko mä  muuten sanonut, että mä RRRRRakastan kehräämistä? No mä RRRRakastan kehräämistä. (Ja The Ryijyn ompelemista. Mutta siitä toiste.)

 

* * * * *

Lähden pariksi päiväksi Suomen kansanmusiikin mekkaan Kaustiselle kumartelemaan lähinnä yleisöön päin. Joten Handu hiljenee ja rauhoittuu. Mutta neuloo.

 

I´m off to Finnish head city of folk music, Kaustinen to have some performances and rehaseals. See you later.

 

varoitus:
lopussa kuituklubipaljastus. jos paketti ei ole vielä saapunut.

* * * * *

Päivällä paistoi ihanasti aurinko ja lankojen kuvaaminen oli lastenleikkiä. Äsken kun ajoin kotiin, oli pöllyävän lumista ja selkää jumittavan liukasta. Äh.

Today we had a great sunshine, but when I came home from work at evening, it was snowing really hard. At daytime it was easy to photoshoot yarn!
I´m not sure if my hobby is photographing or yarnphotographing..?

Olen alkanut miettiä, harrastanko valokuvausta vai lankojen kuvausta? Eipä, sillä, ei sillä niin väliä...





Noi auringonpalvojat paan sinne.

* * * * *

Monet ovat kyselleet ryijyni etenemisestä. Itse asiassa, se etenee hienosti ja suorastaan rrrrakastan sen ompelemista. Sen ongelma on, että sitä on tehtävä hallitusti ja huolellisesti, ei muutama nukka silloin tällöin. Kun minulla kuitenkin on yksi kolmevuotias apuri, ei pitkä keskittyminen onnistu kovin usein.



That´s my rug. It is developing! I really woul´d need time to concentrate in it, but my three-yeatr-old helper usually interrupts me quite often.

* * * * *

Ja sitten se paljastus. Kuituklubin toinen paketti on suurimmalla osalla klubilaisista jo perillä. Jos ei ole, sulje silmäsi.

Tässä nimittäin on paketin puolikas kehrättynä. Se on alpakaa, savunharmaata ja savulilaa. Olen itse aika ihastunut tähän, niin kuituun kuin värjäykseenkin ja lankakin on oikein toimivaa. Alpakan kehrääminen ei ole kaikkein helpointa, se on karvaista kuin mummin tukka ja ihan yhtä oikukasta. Ja yhtä pehmeää ja siloista.



Teen siitä itselleni lapaset, luulen.

Kylläpä nyt kehruuttaa!




(Jos joku kaipas, panin sinne).


* * * * *

Meillä on pyörinyt viime päivinä keittiössä Hullu Sushikokki, alias Ladakuski. Ei ole muijalla köökkiin asiaa, kun Mies Pyörittää Susia. Melkein joka ilta.





Toisaalta, on ne vaan niiin hyviä! Ja kauniita! Myös Blogineito sanoo lempiruuikseen "Makalooni. Ja sushi. Ja makalooni kanssa." Ja minä sanon kanssa. Namm!


Niin, ja onhan se hyvä, että miehellä on harrastuksia...

Olen selvinnyt kaikista sukulaisvierailuista pinkein vatsoin ja sinisin unin.

Olen kehrännyt. Ugh.









Ensimmäinen on kokeeksi kehräämäni oman kuituklubini ensimmäinen paketti, Shetlanninlampaan villaa. On kylläkin huomautettava, että oma pakettini oli sekundapaketti siinä mielessä, että omiini ei sattunut juurikaan oranssia, mikä teki paketista melko limevoittoisen. Ja minulle jäi myös väreiltään hailakoin paketti. Mutta kivaa lankaa sain kehrätyksi kumminkin!

Jälkimmäisen langan idea on jäänyt itselleni epäselväksi siksi, että vaikka tulos onkin kaunis, eivät nämä ole minun värejäni alkuunkaan. Muta kehrääminen oli kiintoisaa. Corriedalea on tuo.


Paan kumminkin puotiin.



* * * * *

Blogineito oli toivonut hartaasti joulupukilta nukkekotia. Tosin myös puhelinta ja tietokonetta, mutta hartaimmin ehkä kuitenkin nukkekotia. Ja koska Blogineidon lelut ovat olleet melko vähäiset, tontut päättivät tämän hartaan toiveen toteuttaa.

Joulupukin tullessa ovella Blogilapsi huusi ensimmäisenä, että se on Pappa!. Sitten unohti koko pappajutun. Pukki se oli. Jälkikäteen laps mietti kuumeisesti pukilla olleen Papan äänen. (Ensi vuonna tämä ei tule menemään enää läpi.)




Nukkekotiin saatiin muutamia huonekalujakin. Ei liene kellekään yllätys, että kolmivuotiasta inspiroi eniten vessa. Mutta se lienee yllätys - tai tuskin - että vessa inspiroi äitiäkin. Simuloin innolla naapurinmiehen uudenvuodenaaton juhlinnan loppuhuipennuksen.



* * * * *

edit:

Lykkään puotiin myös uutta värjäystä. Sen nimi on Hyvät henkselit.

Minä sitten rakastan näitä pitkiä velvoitteettomia pyhiä!




+



=



(käsinvärjättyä merinovillaa Uruguaysta, 100 gr. Koska ei ole itselle käyttöä, myyn jollekulle.)

Kyseessä on siis viime viikolla tilaamani rukki, Ashford Traveller. Olen ihastuksissani.

Rukki saapui maanantaina, jolloin olimme pikarentoutumassa Naantalin kylpylässä. Hirveä kytö rukin luokse alkoi siitä paikasta ja tällä kertaa lomalta paluu oli innokas. Eilisiltana sitten oli pakko saada rukin osaset kokoon ihan heti nyt justiinsa ja on kyllä sanottava, että onneksi kotosalla oli mekaanikon geenit ja lehmän hermot saanut mieshenkilö sekä ruuvinväännin, muuten olisi ollut piru merrassa. Osia oli enemmän kuin Ikean kukkaruukuissa, mutta onneksi ohjeet olivat varsin selkeät. Mutta jossain vaiheessa omat taitoni loppuivat ja hermoni kärysivät.

Olen jo hieman kokeillut kehräämistäkin, hyvin tuntuu luistavan. Käynti on pieneen kokoon suhteutettuna tosi tasaista ja rullaus kevyttä. Tosin olen hieman yllättynyt, että ero vanhaan papantekemään rukkiini on melko vähäinen. Tulen siihen tulokseen, että Antti-pappa oli loistava rukintekijä!


* * * * *

Laitan loppuun vielä kuvan neuleestakin, melkein pakottaa, niin kauniit näistä Nororaitasukista on tulossa. Näitähän on maailman blogeissa nähty paljonkin, mutta luulen, että tämä on Suuren Käsityölehden päätoimittajan oma malli. *tirsk*. Toinen vielä puuttuu.

Päivän vinkki:
aina kun alatte pienessä kuumeessa ja eneterorokon kynsissä (niin, nyt minä) kehrätä oman syntymäpäivänne kunniaksi, pitkästä aikaa, älkää missään nimessä jättäkö tarkistamatta, kumpaan suuntaan olette aikaisemmin kehräämänne kertauslangan kehränneet. Ettei käy näin:



Eihän siitä mitään lankaa tule!


Viimeinen kuva on vain väriteeman vuoksi, vaikka Handuun se menee myös. Päätän raporttini kakkua odottelevalta sairastuvalta tähän.

'







"Lauralle"
British Bluefaced Leicester
Handu Handspun & Handu Handdyed
ab. 80 gr.
<3

Pakko kertoa täälläkin tämä hyvä lapsensuustajuttu. Blogilaps (2.5 vee) oli pistänyt nenänsä päiväkodissa keskusteluun, jossa hoitaja ja toinen lapsi mietti sitä, että jollain lapsella on äiti ja isä.

BL: Miks? Miks sillä on äiti ja isä?
H: No, Blogilaps, miks sulla on äiti ja isä?
BL: hm... (punnitusti:) no siks, kun ne tarvitsee minua.


Lapsen suusta totuus, vai miten se menikään.

On mulla joo kertuksiakin täällä. Kehrääminen on ihan mahtavaa puuhaa, muuten!
Olen tässä kehräillyt uruguaylaisesta merinosta tuommoista yksisäikeistä huivilankaa (100 gr = n.520m.) ja se raidoittuu hienosti: vihreästä keltaiseen, siitä oranssiin, sitten pinkin kautta punaiseen ja taikaisin. Värit suorastaan hehkuvat!

Mutta koska punainen ei ole mun värejäni, myyn tämänkin, jos kukaan tätä tahtoo. Sitä on ensi viikolla 100 grammaa, loppuviikosta 200 gr.






Ai joo, unohdin kertoa, että näin tänään Jumbon Stockmannilla Noro Striped -huivin kävelyllä ja itse kävelytin samanlaista. En ehtinyt juttelemaan. Blogilapsi vei loput huomiot.

Ja senkin unohdin, että lähikaupassani Ompelurasiassa on hullut päivät, nimittäin hullut lankapäivät. Sinne siis.

Tätä kehrätessäni ajattelin koko ajan, että tästätuleekyllärumalanka, tästätuleekyllärumalanka. Olin koko ajan lopettamaisillani koko puuhan, mutta onneksi jatkoin. Tämä lanka on tällainen rumankaunis!

Se on uruguaylaista merinoa, kumpinkin säie. Ihanaista tavaraa on se.






(J.K. Jos joku haluaa tämmöistä lankaa, sellaisen vajaan satagrammasen, myyn.

Muistatteko ne ihanat montevideolaiset merinot? No nyt kehruu on puolessa. Toisesta villapallukkaisesta sain kolme pientä, hyvin eriväristä vyyhtiä.
Toisen palluraisen aion kerrata sitten yksivärisellä vaaleanpunaisella.







Vieläkö kestätte näitä mun lankajuttujani? On nimittäin meneillään pahimmanlaatuinen lankoosi. Eivät kuvat tähän nimittäin lopu...




 

Tästä on tulossa pikkuhiljaa lankablogi. Voi ei. Lupaan ensi kerraksi neuleita, sen verran moni työ on ihan kahta vaille valmiina.


Mutta tässä päivän lanka. Itse värjäämästäni Bluefaced Leichesterin villasta kehräämäni syvänturkoosi ja suklaanruskea pilvenpehmeä lanka. Katselen pari päivää, alkaako tämä huudella mitä.






Huomenna pompsahtaa hyvinvarustettuihin kauppoihin pikkusen Jäätelökesää, tällä kertaa vähän tuollaisena vanharoosasuperspläshremixjäätelökesänä.

Tästä olen aika ylpeä.
Vuoden huipennukseksi olen kehrännyt tämän itse myös värjäämäni englantilaisen merinovillan. Kutsun sitä tällä hetkellä nimellä Tuuli, taivas ja maa.






Mistä muuten johtuu, että jos kamera vääristää värejä, ne eivät ikinä ole paremmat kuvassa, kuin oikeasti?


Muutenkin voin katsoa menneeseen vuoteen tyytyväisyyttä puhkuen. Galleriani kertoo lisää.

Toivotan oikein muhevaa lankavuotta kaikille!

Blogini ei vietä kovinkaan rauhallista joulua, kuten näkyy. Joulu on parasta aikaa keskittyä kotiin ja käsitöihin. Miksi en siis myös bloggaisi.


Rukki on rullannut taajaan. Tällä hetkellä 200 grammaa merinovillaa muuntuu ohueksi puserolangaksi. Tämän on värjännyt muistaakseni The Yarn Yard.


Teemaan sopien ja joulun kunniaksi:
Blogilapsen toinen lempikehtolauluista, Äitin Laulu, niinkuin hän sanoo.





Seuraavaksi Isin Laulu.

Kaunein vyyhtini. N. 100 gr. Itse värjätty. Nyt tuntuu siltä, että olen oppinut kehräämään.






Kaunein meulemannekiinini. N. 13 kiloa. Itse tehty. Rusinapalkalla.



Kauneimmat kuidut odottamassa. Ab. 300 gr. Alpakkaa ja merinoa. Fyberspatesilta.

Uusia Balleristejakin. New.

Miksi piti mennä illan synkimmällä hetkellä Sinooperiin? No tietenkin siksi, että tarvitsin sieltä maaleja maalausharrasteitani varten. No joo. Mutta kuka käski nähdä siellä My Sewing Boxin? Sehän on vain pelkkä peltirasia, mutta niiiin hieno. Minähän en sitten yhtään ole tuollaisten söpöläisasioiden ystävä, mutta tämä puhutteli mua ensi hetkestä. Ehkä se oli sopivasti ylisöpö:




Kuvassa taustalla on makuuhuoneemme tapetti, Ritva Kronlundin Inka, joka on kylläkin paljon enemmän mun mieleen, kuin söpöläisyys.

On täällä toimittukin, vaikka pieni syysplääh yrittää nostaa päätään. Värjäsin tuollaista Pernod´n väristä villaa. Tämä villa unohtui työhuoneeni uuniin niin moneksi tunniksi, että jouduin ottamaan miekkosen mukaan katsomaan, joko koko mökki palaa. En uskaltanut yksin mennä katsomaan, vaikka aika reipas emäntä olenkin. Ei palanut. Ja joo, sitten kehräsin sen.






J.K.
Balleristigalleristilla on uusia upehia kuvia. Kiitos kaikille kuvansa luovuttaneille. (Suora laina PikkuKakkosesta)

UUH! Tämä kirjaimellisesti loistava lanka on suurimmalta osaltaan silkkiä, mukana on pikkuisen villaa. Taitaa mennä punanuttujen salaisuusosastolle, muodossa tai toisessa. Mutta aika onnistunut ketrus on omasta mielestäni tämä!

edit: kuvatkin toimivat!

Handu Handspun kehrää jälleen. Tämä on The Yarn Yardin värjäämää superwash-villaa.

Kehräämö alkaa vihdoinkin totella toimitusjohtajan ja pääsuunnittelijan käskyjä ja käsistäni irtoaa jo sellaista lankaa, mitä kuvittelen haluavani. Siis mitä? Siis että alan olla tyytyväinen tulokseen. Tässä paksu vyyhti ohutta lankaa, ihan vain teille näytteeksi, itse värjäämästäni merinovillasta:

Koko viikonlopun kehräilin, kun Blogilapsen silmä vältti. Hän se nimittäin on erityisen innokas auttamaan nimenomaan kehräämisessä - onhan se pyörivä rukki niin kertakaikkisen kiehtova, minustakin!

Sain kehrätyksi toisen perjantaina värjäämistäni merinovillapätkistä, enkä voi peitellä tyytyväisyyttäni sekä värjäyksen että ketruksen suhteen:





Sitten. Uusi taitaja on syntynyt.

Kaikki ne, jotka eivät halua nähdä ylpeiden vanhempien typerä hymy naamallaan esittelemiä lastensa tuherruksia, sulkekoon selaimensa... NYT.

Blogilaps istui lankalaatikkoni päällä eilispäivänä ja piirteli kaikenlaista, totesi aina että nyt tulee mummi, nyt tulee pappa ja niin edelleen. Olin iloinen, että viihtyi. Mutta tähän asti piirrokset ovat olleet mitä nyt yleensä 2v 1kk piirtää: tuherrusta ja pisteitä. Eilen suuni loksahti maahan saakka, kun näin kuvat, jälkikäteen näin ne lankalaatikon päällä. Laitan tähän esimerkin, kuvassa on Blogilapsen rakas Eero-kummi:

Kehräämöltä päivää!


Täällä on rukki surrannut ja ukko purnannut, mutta parisataa grammaa kaunista merinovillaa on vihdoinkin nähnyt paremmat päivänsä! Kuvissa mukana myös upouusi työllistettävämme, viipsinpuu.






(Jotain tämmöistä pyrkii puikoille...)

Tämmöistä tuli (rukilla kehräten) sitten siitä toisesta HelloYarnilta tilaamastani villasta. Rullalla näytti jotenkin liian keltaiselta, mutta tämä onkin itse asiassa aika hienostuneen väristä. Ja tätä voi jo ruveta kohta kutsumaan langaksi.




Muuten, onko lukijoissani joku, joka halajaisi harrastuksekseen kääntää englanniksi Balleristien ohjeen, sitten kun se on valmis?

Hello Yarnilta tilaamani sateenkaaren värinen villa muokkautui järkyttävän kauniiksi langaksi.
Omani ei ole vielä ihan yhtä kaunista kuin Hello Yarnin oma, mutta mielestäni kehityn vähä vähältä, kehrääjänä siis. Tosin värikin on vähän eri, käsinvärjättyä kun on, omassani on paljon punaisen sävyjä.




Ja tätähän on! Sitä on nyt yli 100 grammaa ja kaavailen siitä syyssettiä Blogilapselle, tyyppiä baskeri ja lapaset. Katsoo nyt mihin riittää.

Kylläpä nyt kehräämön puoli tekee tulosta!

Rukin liipotin pitää niin kovaa nitinää, että mahtavat naapurit ajatella, että siellä se on suhteen uusi nuoruus koittanut, kun heteka se vaan siellä natisee iltakauet.

Tässä on silkkiä ja villaa. Ei vielä mikään paraatilanka, mutta ensimmäinen rukilla kehräämäni!

Tänään on vain ihan pientä asiaa.



Ihan pieni koevyyhti. Villaa.

Handu Handspun on täällä taas!





Voisikohan joku kokenut ja taitava kehrääjä vastata pariin kysymykseen? Ensinnäkin, miten muka voi neuloa kertaamatonta ketrusta? Sehän menee tuhannen kiharaan. Toiseksi, miten voisi kehrätä oikein ohutta lankaa? Rukilla? Vai miten onnistuu värttinällä?

Ylpeänä esittelen ensimmäisen ketrukseni, jota voi hyvällä omallatunnolla kutsua langaksi. Jippii!



Handu Handspun -lankoja aion kehräillä jatkossa kaikenlaisia, sitten kun niitä on tarpeeksi, neulon jonkun hauskan asusteen tai vauvannutun.

Kehräsin ihmeellisen sekavan mopin. Pakko se on tunnustaa, tässä ei ole mitään tuulettelemista. Täynnä mykyjä ja möhköjä, mutta silti: mun omaa lankaa!



Neuloin kokeeksi panssarihenkisen, lähinnä sotateollisuuden tarpeisiin sopivan kappaleen ketruksistani, ihan vain varoittavaksi esimerkiksi. Kuvausrekvisiittana on tänään hankkimani söpöisä laukkupolo.

Lupaavia alkuja: