Neulotaan, neulotaan, neulotaan... (lauletaan Toivotaan, toivotaan -melodialla).

Oikeasti, täällä neulotaan. Multa jo kysyttiin, enkö mä enää blogia päivitä? No totta mooses päivitän! Jostain kumman syystä tämä hämärä ilmanala ei mitenkään houkuttele mua kuvaamaan, mutta koska niin jo huolissaan oltiin, lupaan skarpata. Tässä ihan pientä esimakua, että kirjottu on myös.

Of course I´m knitting! I was already asked if I will not blog any more? Yes, I will! Somehow this wintery time doesn´t make me to want to photograph. But here you see: I knit and I do some embroidery too. This is Wollmeise Natur and Libelle.

Wollmeisen Naturia ja Libelleä.

 

Lisäksi olen luvannut vaikean kirjoneuletyön seuraavaan Taitoon. Sitä on rustattu, mutta en voi vielä paljastaa. Viimeisessä numerossa oli muuten mielenkiintoinen juttu...

 

 

Ja nyt ne luulee, että ei se mitään enää neulo, jossain hormoonihuuruissaan vaan kuhnastelee.
Ei kuulkaa se ole näin. Mulla on vaan meneillään yksi Iisakin Kirikkö. Muistatteko Tähkän? Pitihän se alkaa aikuisten kokoa neuloa. Ja hitto, kun ton tylsää tuo sileän neuleen osuus, huoh.

Now you must think I´m not knitting at all. But I am! You remember Tähkä? I just started to knit adults size, and the part before cables was soooo boring! Yellow is still color number one!

Keltainen mullistaa maailmani. Enhän minä ole keltaisesta pitänyt! Mutta se on Tytärlapsen lempiväri ja yhtäkkiä se näyttää minustakin todella hyvältä. Pari vuotta Tytärlapsi tätä asiaa kaaliini onkin jo paukuttanut. Keltainen on uusi pinkki vai miten se oli?

* * * * *

Koska tänään oli ihanainen kuvaussää, sain aika hienoja ruutuja langoista, jotka rysäytän ensi sunnuntaiaamuna Handuun. Lankojen kuvaaminen on kivaa, lohduttavaa ja viihdyttävää! Toivottavasti kuvien katselukin?

I hope you like yarn photos. I got some nice ones today, because sun was shining. It is very rare in Finland in November.

 

Neuleretriittiviikonloppu on sitten ohi. Vieläkin vähän kirvelee, että jouduin perumaan osallistumiseni retriittiin viime hetkellä.

Kuopusta yritettiin ulkokääntää loppuviikosta (lapsukainen kun joogailee nenä polvissaan, ahterinsa ikävästi jalkovälissäni sinnikkäästi kuin isosisarensa) ja koska ajattelin, että saattaa hän tuosta nokkiinsa ottaa ja syntymään ryhtyä, päätin perua. Nyt harmittaa. Minkäänlaisia merkkejä kiukustumisesta ei havaittu. (Muille toimenpiteeseen päätyville ja hirvitteleville tiedoksi, että vaikka väitetään, että ulkokäännös on ikävää, minusta se tuntuu suunnilleen yhtä ikävältä kuin mahan painelu mistä tahansa syystä. Siis ei juuri miltään.)

First Fiinnish Knitting Camp was organized last weekend, but because I was worried my labour will start (because she sits in my belly and was forced to try to change position on Friday) I cancelled my participation. But nothing, nothing happened. Now I regret. They had great fun, I heard.

PAHUS. Oli kuulemma kivaa.

* * * * *

Neulominen kiinnostaa kyllä muuten, taas, oikein kovasti. Pesin koneessa sorkat, varvastossusukkani. Niille kävi vanhanaikaisesti. Nyt tarvitsen uudet ja aloin tikutella niitä Handun perussukkalangasta. Värierä on nimeltään Paula tanssii taas (J. Karjalaisen mukaan) ja taitaapa tuota puodissa vielä uutta kotia odottaakin.

But I´m knitting by myself. I washed my Pig Toes in machine and felted them. What an accident! Now I need a new pair. This yarn is basic sock yarn from Handu, called Paula tanssii taas.

 * * * * *

Viikonloppuisen harmistukseni purin sitten muihin hommiin.

Eivät ne ole yhtä kauniita ja herkullisia kuin Helmi-mummin. Mutta hänellä olikin noin 60 vuoden kokemus. Minä tein vasta toista kertaa. En ikinä yllä mummin harjaannukseen, mutta jos tekisin vielä joskus? Munavoin kanssa nämäkin kyllä hävisivät yhtä nopeasti, kuin mummilassa aikoinaan.

I did some other crafts at weekend. These are traditional Karelian pies, filled with rice porridge and they are simply delicious with egg salad. They are not as beautiful and tasty as my grandma Helmi (the real Karelian powerful lady) did, but she had been practising for 60 years! I have baked these twice now. But maybe some day? Anyway these disappeared as quickly as grandma´s...

* * * * *

Lopuksi piristän harmaata päivää syksyn viimeisillä (?) kukkasilla, puutarhastamme. Tytärlapsen (4) tuomia. (Äääiti, mä olen lakastunut suhun.)

These are the last (?) flowers from our garden. To brighten up this gray day.

 

Kätevä on emäntä, sano.

Odottelin tuossa männäpäivänä terveyskeskuksessa tohtorille, joka on aina ainakin puoli tuntia myöhässä, vaikka olisi aamun toinen aika. Neuloskelin siinä rauhassa sitten, kun tuli eteen tilanne, jossa olisin tarvinnut kuudennen sukkapuikon. Ja mitä tekee kätevä emäntä? Löytää käsilaukustaan lapsen aarteen, jäätelöannoksesta saadun. Voila!

I had a great problem couple of days ago. I did have one needle missing, I suddenly needed a 6th one while waiting for doctor´s - he is always at least half an hour late, even if the appointment was second one at the morning. And what to do? I found BlogKid´s precious from my purse: she got that from an ice cream bar. Some old ladies were quite interested in this, they might have thought it is something new in knitting skene?

Terveyskeskuksessa on aina noin seitsemän sellaista vanhaa mummoa, jotka eivät enää pysty itse neulomaan, mutta kyllä miekii nuorena, neuloin Pietarin katulapsille sadat sukat, nii. Tämä kimaltava killukkeeni kieltämättä herättä hieman kummastusta.

* * * * *

Huomenna on virallinen viimeinen työpäiväni. Työt toki jatkuvat, mahdollisuuksien mukaan, mutta valtion leivän syönti alkaa maanantaina.

Viimeisiä viedään nyt myös vanhassa Handussa. Uusi ehompi Handu avautuu ehkä jo ensi viikolla, informoin siitä sitten. Yritämme nettivelhoni kanssa saada kuntoon kaikki sellaiset toiminnot, joista olen unelmoinut, toivottavasti saamme tulosta mahdollisimman pian. Sata miljoonaa pientä säätöä on tekemättä, että kaikki varmasti toimii.

I will open a new Handu, maybe even next week! I will inform you all here then. And then I will provide customer services also abroad and the shop will work also in English. Welcome then. Today I had the last update ever in the old Handu.

I also have tomorrow the last official work day, but I will be continuing to do things still...

Laitoin vanhaan Handuun kaikkien aikojen viimeisen päivityksen ja sen kunniaksi siellä on uutuus sesongin tarpeisiin. Superpehmeä 100% babyalpakkalanka, tosi paksu ja kuohkea. Omiaan lapasiin, kaulahuiveihin ja pipoihin ja sensemmoisiin.

(Huomio. Kansainvälisen postituksen vuoksi joudun ottamaan käyttöön Uudessa Handussa postikulut, jotka siis nykyisellään ovat kuuluneet hintoihin. En kuitenkaan tule laskuttamaan enempää kuin ihan todelliset postikulut ovat, mitään toimituskuluja en ala periä. Mutta ihan vain vinkiksi, jos just nyt joku kuolatuttaa, sen saa vielä halvalla.)

Uutta odotellessa. Kaikin tavoin.

Uuden oppiminen. Siinäpä elämäni suola, sokeri ja chili myös! Olen ikuinen opiskelija, kuten nyt monet ovat tohtorispyrkimyksistäni osannut arvata. En ole kiinnostunut tittelistä; olen kiinnostunut oppimisesta, kehittymisestä, prosessista.

Learning somethin new is always very important in my life. I just want to study things, I´m not so interested in haveing fancy postitions, also my doctoral studies are for developing. Now I´m studying a lots of new things: I was doing some busines with sock goddess Yarnissima lately and she sent me a lovely Spina di Pesce -kit with Wollmeise´s Okzident-shaded sock yarn. I love it. And now I have something to challenge myself with!

Tässä on taas uusi prosessi, monta haastetta samassa: Kauppalopostelin sukkaguru Yarnissiman kanssa taannoin ja sain häneltä jumalaisen sukkaohje+lanka -paketin, Spina di Pescen (ymmärtääkseni Kalanruoto, suom. huom.). Ohjeessa on minulle monta ihmetystä: se on englanniksi, siinä tehdään itselleni ennalta täysin tuntematon aloitus, varpaista alkaen siten, että ensin neulotaan puolikas varvaspussi, siihen toinen puolikas ja vasta sitten aletaan jalkapöydän neulonta. Tässäpä oppimista kerrakseen. Ja koko kuviossa.

Lanka on Wollmeiseä, himoittua, väri on nimeltään Okzident. Nam.

Olen onnistunut. Kuvion aloituksessa oli muutama hassu moka, mutta koska eivät olleet silmin nähtäviä, en purkanut.

* * * * *

Joskus kuumenen nollasta sataan noin sekunnissa ja sitten se laatuu. Joskus kuumenen hitaasti ja myös laantuminen on pitkällistä ja energiaa vievää puuhaa. Purkauduin Tarhalla. Nyt alan tasoittua.

Mikä on minuun mennyt. Kaikki paikat täynnä keltaista. Ja ensimmäistä kertaa ikinä, tekisi mieleni neuloa peitto elikkäs viltti. Taitaa olla hormonaalista?

Huomatkaa luodut silmukat.

Kiitos kaikille Tähkää kommentoineille, olemme olleet oikein tyytyväisiä siihen itsekin. Toivottua ohjetta ei ihan heti ilmenne, koska en osaa ohjeita kirjoittaa, mutta taitava ohjemaakarini Maijamirjami saattaa vielä jonain päivänä kelpuuttaa sen johonkin julkaisuun?

* * * * *

Teeveessä Petri ennustaa viilenevää. Siksi lykkäsin jättipäivityksen kylmänsinisiä lankoja puotiin. Viilentävät viimeisiä helteitä ja ennustavat tulevaa.

Full Fathom Five, Shakespearen mukaan.

 

* * * * *

 

HUOMIO!

Nykyinen puotini 100% huivikashmir loppuu ihan pian! Äkkiä kaupoille, jos sitä kaipaatte.

Olen saamassa uutta huivikashmiria ja avaudunkin teille kaikille hieman tämän kashmirlankabisneksen hankaluudesta, että tiedätte tämän minulta tai keltä tahansa kashmiria ostaessanne.

Kashmiria kun tuotetaan pääasiassa Kiinassa ja sen saaminen tänne Pohjolaan on pitkällinen operaatio. Tähän asti olen ostanut sitä välittäjiltä eli jos jonkinlaisista tukuista ja tässä eettinen lankakauppias minussa on parkaissut aina pitkään: välittäjät ostavat tietenkin sieltä, mistä halvimmalla saavat. Kiinan kyseessä ollessa tämä tietenkin on vähän kyseenalaista, sillä kiinalainen kauppa ei ole mitään eettistä kauppaa eikä tehtaiden olosuhteista oikein voi olla selvillä. Ei myöskään mahdollisesta lapsityövoiman käytöstä

Nyt lähiaikoina saapuva uusi kasmirhuivilanka ja -sukkalanka ovatkin nyt salapoliisityöni tulosta suoraan kiinalaisesta yrityksestä. Ensin yritin heiltä iltseltään saada selville, onko heidän yrityksensä laillinen ja standardien mukainen. Tähän sain melko ympäripyöreän vastauksen, että on. Olen huomannut, etteivät kiinalaiset ihan välttämättä ymmärrä, mitä moinen kysymys edes tarkoittaa, vaikka sen aika tarkkaan selitinkin. Koska en ihan vakuuttunut vastauksesta, panin vielä asialle FinPron paikalliset haistelijat, jotka saivat selville, että tehdas noudattaa lakeja ja standardeja eikä heillä näinollen pitäisi kenenkään harjoittaa riistoa eikä lapsityövoiman käyttöä. Lait ne nimittäin ovat Kiinassakin! Siihen eivät minun henkilökohtaiset varani kuitenkaan riittäneet, että olisin lähettänyt tehtaalle FinPron työntekijät tarkistamaan tilanteen. Se nimittäin ei olisi ollut mitään ihan pikkurahan puuhaa. On siis luotettava tehtaan ja FinPron sanaan.

Nyt saapuva kashmir on lisäksi kalliimpaa ja mikäli mahdollista, vieläkin ihanampaa kuin entinen! Myös langan hinta on yksi syy olettaa, että ihan halppishommasta ei ole kyse.

Kaikesta huolimatta saan nyt eettisesti turvallisempaa - niin turvallista kuin se Kiinasta ostettuna suunnilleen voi olla - lankaa ja toivon asianlaidan tyydyttävän myös teitä, eettisesti valveutuneet neulojatoverini!

Kiitos, jos luitte purkaukseni, mutta tämä on ollut asia, josta olen ollut oikein huolissani. Enkä ole täysin kiveä sydämeltäni vieräyttänyt, vielä.

Mä en tiedä, mitä sanoisin tästä. En tiedä vielä. Ravelryssä on meneillään hillittömän kiivas kokemusten ja mielipiteiden vaihto Novitan langoista. Lyhyesti tiivistettynä siellä keskustellaan huonosta laadusta ja surkeasta asiakaspalvelusta.

In Ravelry there is a huge discussion of the bigges yarn factory in Finland, Novita. Most knitters are quite disappointed. I´m not yet sure, how I feel about this. In this pic I´m knitting nb-sized diaper pants of Nor Puro, which is their brandnew yarn. I think it is quite beautiful, still..

Mä varmaan tiedän, mitä ajattelen seuraavaan Taito-lehden Ilun Puntariin mennessä. Nyt olen kokeillut Novitan uutuutta Nor Puroa, josta on syntymässä nb-kokoiset villavaippahousut. Jotenkin tämä on musta kumminkin aika kaunista.

Olen joskus julistanut, että novitalaisiin en enää koske. Mutta silti veikkaan, että Purosta tulee maan suosituin lanka tänä syksynä. Olin mä ja ns. nettineuleskene itse sitten siitä mitä mieltä hyvänsä.

* * * * *

Mulla on myös kaupanpäivitys saatu tämän päivän osalta kuntoon. Siellä on paljon herkkiä sävyjä, tällä kertaa herkkistunnelmissa.

Shop update, too.

Hop Hop.

Ihminen joskus ilostuu ihan pienestä. Ei tunnu kaikki niin päänseinäänlyömiseltä. Tai tuntuu, mutta joskus seinäänkin tulee klommo.

Sometimes I feel my work is worth something.

* * * * *

Tämäkin ihmisen ilostuttaa, keltaishulluus. Ei keltainen ole ollut mielivärejäni, mutta syksystä on tulossa keltaisen riemuvoitto minun kohdallani.

Yellow madness.

* * * * *

Handussa on pitkästä aikaa HanDuoja, sukkalankaduettoja. Yritän värkkäillä näitä tulevaisuudessa valittavaksi asti.

HanDuos are updated.

Lakonisesti, hän.

Blogisisar Puikkomaisteri uteli taannoin, mitä mahtaa kuulua ryijyprojektilleni.

Lyhyesti kerrottuna (linkin takaa enemmän) kysehän on Suomen käsityön ystävien minulle suomasta mahtavasta tilaisuudesta ommella valitsemaani ryijyä blogissani. Aivan mahtavaa. Ensinnäkin tilaisuus ja toiseksi tekeminen.

Mutta niin hidasta!

Kerran jo kerkisin asettaa itselleni tavoitteen, saada ryijyn valmiiksi kuopuksen ristiäisiin mennessä, mutta luulenpa tulevan kiireen. En kuitenkaan halua tästä pakkopullaa vaan iloista vaihtelua neulonnalle ja kehräämiselle.

Olen edennyt ryijyn alareunuksen yläreunaan.

Alkuperäinen tavoitteeni oli saada ryijy valmiiksi kolmessa vuodessa. No, ei tuo ihan mahdottomalta tavoitteelta näytä!

My rug sewing goes still strong!

* * * * *

Sitten päivän kysymykseen.

Osaako joku älypää neuvoa, kuinka tulisi tuollaisissa ontelohenkisissä palmikoissa toimia, ettei niiden sisään tulisi reikää? Reikä on käsittääkseni tavalla tai toisella melko välttämätön, mutta jos jollakulla on hyvä idea, kuinka kiertää ongelma, kuulisin mielelläni!

Does anyone have a good tip, how to avoid holes in the middle of cables like these. Photo is the most ugly one I found, just to show which holes I mean...

Otin mahdollisimman inhorealistisen kuvan puikoillani keikkuvasta neuleesta, että ymmärtäisitte, mitä kysyn.

Oli melkoinen tervetulotoivotus se, kun heti Shetlannistapaluuni seuraavana yönä heräsin kainalostani kuuluvaan yökkäämiseen. Siitä lähtien yökkäily olikin pyykkäämisen äänten lisäksi yleisin mekkala tässä talossa. Tervetuloa kotiin!

It was quite a welcome to wake up next night when I came back in a sound of vomiting. After since I have been helping little patient and washing sheets, towels and clothes. Welcome home!

* * * * *

Nyt pikkupotilas voi jo paremmin ja katselee kolmatta kertaa Heinähattua ja vilttitossua. Äiti saa hehkutella vielä hetken Shetlannintuliaisillaan. Nimittäin käsinsidotulla, kirjoneulepäällysteisellä muistikirjalla,

Now she´s feeling better and watchin DVD´s. Mom can still fall in her memories of Shetland and love Shetland treasures:

käsinkehrätyllä baskerilla:

kynsikkäillä

ja muistoilla:

 

* * * * *

Shetlannin langat pääsevät puikoille heti, kun saan vanhaa valmista. En millään voi käsittää, kuinka pieniä ovat vastasyntyneet vauvat, haalarista on tulossa varmaan vuosikkaan kokoa. Mutta muistaakseni ipanoilla on ollut tapana kasvaa...

Shetland Wool will jump on my needles after baby overall gets ready. This will not be a size of newborn, more like one year. But if I remember it right, they tend to e growing...

 

Viime viikolla siivoilin kammiotani hiki nahassa. Tein tilaa.

 

Sehän on vain ihan tavallinen hylly ja vielä Ikeasta, mutta nyt homma alkaa olla jotenkin tolkullista! Eikö näytäkin lankamaanikon märältä päiväunelta!?

 

Last week I made some space and cleaned up in my study. Now I have a real yarn shelf. Doesn´t it look like real yarnmaniacs daydream?

* * * * *

Paitsi että tikuttelen salaa kaikkea pientä Taito-lehden arviopalstaa varten, testimielessä, olen tikutellut yhtä aika isoakin. Olen kovasti ihastunut lankaan, joka on ShiBuin merino/alpakkaa. Titityyn lankaklubien vuoksi olen pitänyt tästä mölyt mahassani, mutta nyt kehun tätä oikein urakalla. Upea lanka. Ja katsokaa mikä väri!

I have been knitting some small objects for my review in next Taito-magazine, but also one quite big jacket. I really love the yarn, it is ShiBuis merino/alpaca. I just love it.

 

Siitä tulee iso - ehkä liiankin iso - villatakki, ihan omasta päästäni, mutta hauskoin yksityiskohdin. Esittelen sitten valmiimpana lisää.

* * * * *

Lankaporno-osiossani on tänään perinteinen perjantaipläjäys, tällä kertaa hieman syvällisemmissä tunnelmissa. Päivän värit puodissa ovat Schendi dal Paradiso (Laskeudu paratiisista, suom. huom.) sekä Hilijaanen suru.

Shop update.

 

Hilijaanen suru se nuoren likan

syäntä rasitteloo

ja kun ei ole sellasta ystävätä

jollen sitä valitteloo.

 

Ja pappa ja mamma ne huilaavat

sen siunatun mullan alla

ja minä vain juon ja ajelen

tällä lavialla maailimalla

 

Sylvi. Sylvi. Napa-Sylvi.

Olen siis aloittanut Sylvin neulomisen, itse värjäämästäni Pirtin kehräämön karstavillalangasta. Väri on minusta koko ajan parempi, aluksi olin vähän epäileväinen. Myös käsinvärjätyn langan värin pieni epätasaisuus tuntuu koko ajan toimivammalta. Kuvista voitte itse ihmetellä, onko näin.

Ja mallihan on mahtava. Ainoa ongelma on, että taidan olla neulomassa Napa-Sylviä, sillä vaikka langan leveys passaakin, on pituus vähän nafti. Mutta uskon, että näin raskaasta langasta tehty neule venyy heti ja sitten käytössä vähän lisää. En siis ole heti heittämässä kirvestä kaivoon. Napa-Sylvissä on jotain sympaattista.






* * * * *

Tänäänkään lifestyleosiossa ei ole styleä nähtykään. Luova ongelmanratkaisu kuuluu kätevän emännän jouluvalmisteluaseisiin ja kun joulukuusi ei meinannut pysyä pystyssä, kätevä emäntä sitaisi kuusen sukkalangalla kattokoukkuun. Ja kun kuusi ei meinannut mahtua sisään, ei kätevä emäntä suinkaan sahannut kuusen tyveä lyhemmäksi, vaan kiinnitti latvatähden sitten vähän... avantgardistisemmin*.



Näyttääkö se olevan jotenkin allapäin, kaiken kallella kypärin? Ja vielä jouluna!


* * * * *

Kuin tilauksesta yli puoli vuotta odottamani kotimaiset, vahvistetut ja ohuet sukkalangat ilmoittivat saapumisestaan postiin. Juuri joulun välipäiviksi, värjättäviksi. Voi ihanuus!

Ilu ja Handu toivottavat loistavaa joulua kaikille lukijoilleen ja asiakkailleen. Syökää ja neulokaa!

Joskus ihmistä sitten sieppaa. Joskus niin paljon, että pitää ihan täällä neulelogissakin avautua:

Tänään olisi ollut tiedossa mukavaa: olin sopinut yhden viiteryhmäni kanssa pitävämme tänään syyskauden alottajaiset tuossa ihan omilla kotikulmillani, kun tuolla tänä iltana esiintyy Blogineidon kummisetä duona yhden maan eturivin jazzlaulajattarista.

Olin varannut Ladakuskilta illan vapaaksi suunnilleen huhtikuussa. Ja sen kalenterissa se seisoi. Kuitenkin se oli onnistunut ryssimään jotain ja sopimaan keikan toiselle puolelle isänmaata just samaan aikaan. Se oli kyllä vilpitön vahinko. Ei se pahuuttaan.

Mutta silti se tarkoitti paitsi sitä, että itse vedin tänään kokonaisen konsertin kolmivuotaan avustajana (=mission impossible), niin myös sitä, että en päässyt sinne keikalle, koska ainoa potentiaalinen varanukuttaja oli tietenkin menossa sinne kuuntelemaan myös. Nyt siis istun iltaa itsekseni ja kiroilisin, jos kiroilisin. Mä olisin niin halunnut mennä sinne! Siellä se mun viiteryhmäni nyt istuu iltaa minun kutsumanani, kaukana kotoaan, lähellä mun kotiani, kuuntelemassa mun lapseni kummisetää!

No, mitä tekee neulojatar? Kaivaa käsille terapeuttiset ihanat salkkunsa, jotka hänen on pitänyt muutenkin esitellä täällä blogissaan noin sata kertaa.

Olen alkanut säilyttää keskeneräisiä ja neuleitani ihanissa pahvisalkuissa - ainakin on helppo napata mukaan! Ainahan mulla on ainakin kolme neuletta kesken ja aktiivisena: yksi työhuoneella, yksi mukaanotettava (aivoton) ja yksi keskittymistä vaativa.

Formulasalkussa on toisinto Melampyrum Arvense  -säärystimistä, hieman eri kokoisina. Näitä neuloessani olen taas muistanut, että mähän oon kirjoneulenaisia! Lähden ens viikolla jonnekin ohutpirkkaostoksille:





Barbapapa-salkussa on tulossa tytärlapselle villatakki Noro Silk Garden litestä, on muuten aika herkut värit.





Hauskaa, terapeuttista ja leppyvää iltaa vaan teillekin.

Vaadin selitystä.

Miksi ihmeessä mun bambuisessa pyöröpuikossani on KATSOKAA tuollaiset ihmeelliset pikkuiset pallot, joihin ohut (pitsi!)lankani aina tökkää ja siitä yli saa riipiä löysiäkin silmukoita ihan työksi asti. Ärrin. Tämä ei ole kuuluisa pitsipyörö, mutta paksumpikin lanka kiipeää tuollaisen pallukan yli aika hankalasti. Purrin.



Haluatteko nähdä tulevaisuuteen? No tässä jotain helpotusta siihen haluun: kurkkaus hitaasti, mutta taatusti valmistuvaan unelmankeveään ihanuuteen. Tämmöistä en ole kuunaan tehnyt ja aikamoinen iisakinkirkko on kyseessä. Ehtiiköhän jouluksi?




Ja lopuksi kurkkaus menneisyyteen. Koska en saanut viimeksi hyvää kuvaa Wollmeisen sukkalangasta, otan nyt vahingon takaisin. Siinä on mahtavat värit.

Vietän superrailakasta vappua kissa-asusteiden parissa. Muutamia ystäviä on odotettavissa kylään, joten katsellaan, saanko jo kuvia kissahatusta Kissamiehen päässä. Vaikka vappulounaalla?



Tosiasiassa tämän postin todellinen mesitsi on kertoa, että lähilankakauppani Ompelurasian webbikaupassa on raju ale. Josko sieltä löytyisi itse kullekin vähän jotain...

Kaunista vapunpäivää, muuten!

Sattui tänä aamuna niin terhakka auringonpaiste, ennen Blogilapsen lääkäriä (kaikki hyvin! jippii!) että otin kuvan keskeneräisestä neuleesta. Blogilapselle on tulossa palmikkovillitykseni seurauksena palmikkovillatakki:



Muuten, olen vähän huolissani tästä sukkavaihtoasiasta.
Lähetin omalle sukansaajalleni sukat jo monta viikkoa sitten, mutta en ole saanut minkäänlaista vahvistusta niiden perille menosta. Myöskään itse Sukkavaihto-Hanna ei ole reagoinut viesteihini; ei siihen, että olen ne lähettänyt eikä niihin viesteihin, joissa olen ilmaissut huoleni siitä, etten tiedä, ovatko menneet perille. Siis sukansaajani ei ole myöskään organisaattorille ilmoittanut mitään. Hm. Olikohan ne niin hirveet?

(huomaa auringonpaiste! - notice the sunshine!)

Joskus monikin asia tuntuu kihnaavan vastaan. Ensinnä laitoin jäähylle kisaneuleeni. Tulkoon valmiiksi, kun sille sopii. Sitten aloitin suutarin lapsen sukat itselleni, vähintäänkin mielikuvituksekkaanvärisestä Englannin-ihmeestä:



Mutta nyt ärsyttää: miksi noi raidat levenevät noin paljon kantapään jälkeen, vaikka silmäluku on sama?

Tämä olympianeuleeni ei yksinkertaisesti voi valmistua ajoissa. Kaikenlaiset huolet, murheet ja työt tekivät tästä mahdottomuuden.


Koska tämän tappion tunnustaminen ja pettymykseni nieleminen on minulle yhtä piikkilangan nielemistä, julkaisen itseäni lohduttaakseni kuvan neuleperheestäni:


Jään sormet kivistäen itkemään kultamitalini perään. I stay here crying for my golden medal.

Yleisö vaatii kiivaasti nähdä olympianeuleeni. Minua hirvittää, sillä urakkani on vasta puolessa välissä! Lapsen villapaidasta on valmiina vartalo-osaa kainaloihin saakka ja toinen hiha. Yritän kaikkeni, että kultamitali tipahtaisi tännekin. Vaan saankohan hopeaa, jos melkein pääsen perille?
Tässä se kuitenkin on, tuloillaan...:

Mistä näitä riittää? Ei, ei, tämä ei ole olympianeuleeni, vaan keskeneräinen pienen aikuisen Riikinkukkopaita. En saa neulottua tätä enää, siinä on keskellä niin ruma kohta, jota olen neulonut mieli synkkänä. Ruma, ruma, ruma.

Kaikki muutkin polkkaajat ovat julkaiseet ennen - jälkeen -kuvia. Niistä minä pidän, ja luulen muidenkin pitävän, koska niitä niin usein julkaistaan!
Tässä on sitten eilisiltamyöhän aikaansaannos. Melkein valmis mekko pesukoneen vapautumista odottelemassa. Kukkasia ei ole vielä ommeltu kiinni, ne huovutetaan irrallaan. Käsiala on tässä hitusen harvaa, mutta siksi kai, koska huopumaan on aie. Huomatkaa, että vähässä ovat meikäläisen huovutukset. Tutteli on kuvassa koon vuoksi.




Ja eilen kysymääni kysymykseen vastauksena: tässä siis lopputulos. Minusta todella siisti, ottaen huomioon, että tämä on nyt neulottu liian suurilla puikoilla. Toivottavasti huopuminen paikkaa...
    And this is the answer for the question I made yesterday. I think this is very nice, not mentioning the too big size of needles I used. I hope the felting is preparing that problem...



Jatkuu... To be continued...

Mikäs kaipuun kukkatarha se siinä?
Tapani mukaan aloitin taas siitä, mikä on haastavinta. Mekon vartta on valmiina muutama kymmenen senttiä, mutta tuo sileän neulominen on NIIIIIN tylsää! Päätin sitten selvittää kukkien ohjeen - minulle kun nuo ohjeet ovat ihan mahdottomia, virkkaamisesta puhumattakaan. Tässä kukkaset odottelevat huopumaan menoa.

Pitihän todistaa itselleni, että tämä onnistuu. Tein mallikuviota monella eri langalla ja puikkokoilla ja onnistuin sitten lopulta Vuorelman Satakielellä ja 2,5:n puikoilla. Jihuu! Nyt voin hankkia oikeat langat tätä varten! Kuvassa siis, kuten näkyy, miniatyyri. Kiitos kaikille avusta!

I had to prove myself I can learn this. I reheased with many yarns and needlesizes, and I finally managed with Vuorelma's Satakieli and 2,5's needles. Now I can buy "real" yarn for this!
As you can see in the picture, I have knitted a miniature.

Pipon neulomisen lomassa koitin tämmöistäkin. Kehittelin jonkun bloggaajan (anteeksi, en löytänyt kenen!) raitakämmekkäitä muokatakseni jotain aivan muuta. Nami Nami, karkkia! Arvaa mitä lankaa!?

While my godsons long hat is resting, I tried something new. I saw little this kind of thing in somenones blog (sorry, I didn't find any more, whose!) Yam! Candy!

Kummipojan metrinmittainen suomupipo on jo ihan hyvässä vauhdissa. 
Nyt pitäis vaan päättää, mikä on se ainoa oikea tapa nyt sitten kaventaa häntää kohden. Ongelmahan on se, että jos kaventaa tasaisesti, kuvio kärsii, jos kaventaa vain "saumassa", pipon muodoksi tulee suorakulmainen kolmio. Hm. Ideoita?

This one meter long hat my sisters son orded me is actually growing fine. But now I shoul'd decide how to decrease. I want to have still perfect pattern and if I decrease in the same place every time, I will have an odd triangle shape. Ideas?