Handun ensimmäinen myyntiohje on täällä!

Muistatteko Beckit? Nyt ne ovat kaupan Handussa!

Handu´s first pattern is here! I´m sorry, it is still in Finnish only, but in couple of weeks it will be availabile also in Finnish!

Ja muutankin hauskaa on meneillään. On ollut jännittävää seurata, kuinka etenee Neuloosi. Käykääpä kurkkimassa, allekirjoittaneestakin on siellä jo juttu!

Näillä säillä ei nimittäin neulota. Eikä istuta sisällä muutenkaan. Eikä ainakaan pureta sisällä laatikoita ja kasailla hyllyjä, vaikka sille olisi suurin tarve. Näillä säillä nautitaan uuden kodin kauniista puutarhasta - tai puistosta, miksi sitä kutsun.

I have not been knitting. I have been enjoying the new house´s garden. I´m so glad I have this place and these people here. Home. My life has been quite odd lately.

Viime viikolla kävin aamuteeveessä Jennin kanssa. Kävin myös kirjastossa kirjailijavierailulla, mitä pidin mukavana mutta aika absurdina. Minäkö kirjailija? Kävin kuitenkin myös Läänintaiteilijattaren kutsumana säveltäjävierailulla naapuriläänissä. Se on lähempänä identiteettiäni. Absurdi yhdistelmä. Elämäni on tällä hetkellä aika outoa.

Onneksi on tämä koti ja nämä ihmiset. Kotisatama.

Lähipäivinä Handussa alkaa ilmoittautuminen uuteen sukkalankaklubiin. Sinne siis.

There will be new Sock Yarn Club in Handu. Check it out. In next couple of days it will be availabile.

Valmistaudun Pukkilan Puikkopäiviin. On yhtä ja toista pientä muistettavaa ja hoidettavaa asiaa, on systeemiä ja salaattia. Onneksi Kohisevan noheva väki hoitaa logistiikan, catringin ja tilat. Mutta jää minullekin vielä mietittävää.

Ja vaikka olen lähdössä itse paikalle lähinnä nauttimaan seurasta ja ohjelmasta, en kauppalopostelemaan, on minulla yleisön pyynnöstä pieni salkullinen lankaa mukana. Ihan vain muodon vuoksi.

Huomenna nähdään, ystävät, toverit!

Hei, me kehrätään taas, mutta ei me kaaduta.

(Lähetevät siskolle myöhässä synttärilahjaksi. Yritin saada aikaiseksi paksumpaa lankaa vaihteeksi, ei onnistunut hirveen hyvin.)

* * * * *

Hei, me leivotaan taas mutta ei me kaaduta.

* * * * *

Hei, me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta.

...mutta käsitöitä kumminkin.

Minuun iski joku ihme niksahdus, kun näin kuvia kälyni leipomista macaronseista. Käly on ns. talousimmeisiä, minä en. Mutta silti piti saada koittaa.

Ja minähän leipomaan. Koska mulla oli kaksi alamittaista "apulaista", ensimmäinen setti meni piloille, kun yksi 75 grammaa sokeria jäi jonnekin aivojen alakulmaan. Toisella kerralla onnisti. Ja voi vitsi ku ne oliki hianoi!

I just got a second of madness, when I saw the macarons my sister-in-law had baked. I just wanted to do them too. She is good at household things, I´m not. But I had to try. First time I lost 75 grams of sugar somewhere and they got ugly (tasty anyway). But this time I did it!

Have a pleasant Easter Holiday!

Ja hyvii! Tuumimme sinikielisinä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Uusi lähetys kivoja kankaita saapui täältä. Siinä siis linkki vastaukseksi myös edellisen kangaskirjoitukseni kysymyksiin. Nyt puuttuu taas aikaa.

I orded some lovely new fabrics from here. I just need time.

Ihania.

Ja suurin suosikkini:

* * * *

Suosittu (?) lifestyle(?)osioni on täällä taas. Kuten viimekin talvena, nytkin terassillamme kehkeytyy pikkuhiljaa tilataideteos. Sen nimi "Lumityöt - not me". Myyn sen keväällä johonkin galleriaan hirveellä hinnalla.

My lifestyle part. Shoveling? Not me.

Ja bonuksena: Koppis kasvaa.

Kylläpä neulottaisi! Kehruuttaisi myös! Sijaistoimintoina päivitän kauppaa. Huomenna. Mukana myös muutama unehtunut PukkIlu.

I'd like to knit. Have no time. Instead I'm dyeing.

Vahvistettu merinosukkalanka uudistuu. Uusi on napakampaa ja ohuempaa, tämmöistä:

* * * * *

Sulattelimme, maustoimme ja värjäilimme Tytärlapsen kanssa saippuoita, saippuamassasta tosin, päiväkodin tädeille ja muille muistamisen arvoisille joulun alla. Niistä tuli kauniita. Ja se oli kivaa.

Some soap. We did for daycare ladies and some other people. It was nice! And beautiful.

* * * * *

Tytärlapsen uusi ihana lelu. Puuta. Porvoosta, Riimikosta.

New toy. Wooden and very popular now at our place.

Joulu lähestyy. En aio lähettää joulukortteja, ainakaan näillä näkymin en ehdi askartelemaan. Kuitenkin lupasin Tytärlapselle neuloa jotain joulun juhliin. Ja kohta saanen esitellä jotain. Lumihiutaleita ja tähtiä. Sun muuta:

I will not send Christmas cards this year. I have no time to do them! But I promiced still to knit something for BlogKid. This will be something lovely for her daycares Christamas party. Wait a bit still...

* * * * *

Tein ihan hasardilla omasta päästäni Koppikselle kesällä haalarin, odottamaan tulokasta. Nyt se on käytössä ja sopii hienosti! Näin Koppis matkustaa:

This is how baby travels. And she´s wearing the overall I knitted at summer. I´m glad it fits so well!

* * * * *

Suosittu ja kysytty lifestyleosioni (kuulkaa sarkasmi äänessäni) on palannut.

Vaviskaa kaikenmaailman muotibloggarit, uusi muoti-ikonitähtönen on syttynyt! Samoin sisustusbloggarit: asemanne on uhattuna! Katsokaa tätä sisustusobjektien hillittyä ja harkittua holtittomuutta! Ihailkaa asukokonaisuuden rentoa kaikenyhdistävää otetta, siinä itämainen loisto, japanilainen muotokieli, kotimainen retrotossukulttuuri ja uusin teknologia lyövät päin pläsiä kättä toisilleen!

My lifestyle part of this blog has been away for a while, but now it is here! Be aware, all the fasion bloggers of the world. She will beat you! Look at this combination on oriental ornamentation and Finnish retro slippers and new technology:

Neuleretriittiviikonloppu on sitten ohi. Vieläkin vähän kirvelee, että jouduin perumaan osallistumiseni retriittiin viime hetkellä.

Kuopusta yritettiin ulkokääntää loppuviikosta (lapsukainen kun joogailee nenä polvissaan, ahterinsa ikävästi jalkovälissäni sinnikkäästi kuin isosisarensa) ja koska ajattelin, että saattaa hän tuosta nokkiinsa ottaa ja syntymään ryhtyä, päätin perua. Nyt harmittaa. Minkäänlaisia merkkejä kiukustumisesta ei havaittu. (Muille toimenpiteeseen päätyville ja hirvitteleville tiedoksi, että vaikka väitetään, että ulkokäännös on ikävää, minusta se tuntuu suunnilleen yhtä ikävältä kuin mahan painelu mistä tahansa syystä. Siis ei juuri miltään.)

First Fiinnish Knitting Camp was organized last weekend, but because I was worried my labour will start (because she sits in my belly and was forced to try to change position on Friday) I cancelled my participation. But nothing, nothing happened. Now I regret. They had great fun, I heard.

PAHUS. Oli kuulemma kivaa.

* * * * *

Neulominen kiinnostaa kyllä muuten, taas, oikein kovasti. Pesin koneessa sorkat, varvastossusukkani. Niille kävi vanhanaikaisesti. Nyt tarvitsen uudet ja aloin tikutella niitä Handun perussukkalangasta. Värierä on nimeltään Paula tanssii taas (J. Karjalaisen mukaan) ja taitaapa tuota puodissa vielä uutta kotia odottaakin.

But I´m knitting by myself. I washed my Pig Toes in machine and felted them. What an accident! Now I need a new pair. This yarn is basic sock yarn from Handu, called Paula tanssii taas.

 * * * * *

Viikonloppuisen harmistukseni purin sitten muihin hommiin.

Eivät ne ole yhtä kauniita ja herkullisia kuin Helmi-mummin. Mutta hänellä olikin noin 60 vuoden kokemus. Minä tein vasta toista kertaa. En ikinä yllä mummin harjaannukseen, mutta jos tekisin vielä joskus? Munavoin kanssa nämäkin kyllä hävisivät yhtä nopeasti, kuin mummilassa aikoinaan.

I did some other crafts at weekend. These are traditional Karelian pies, filled with rice porridge and they are simply delicious with egg salad. They are not as beautiful and tasty as my grandma Helmi (the real Karelian powerful lady) did, but she had been practising for 60 years! I have baked these twice now. But maybe some day? Anyway these disappeared as quickly as grandma´s...

* * * * *

Lopuksi piristän harmaata päivää syksyn viimeisillä (?) kukkasilla, puutarhastamme. Tytärlapsen (4) tuomia. (Äääiti, mä olen lakastunut suhun.)

These are the last (?) flowers from our garden. To brighten up this gray day.

Ryijynteko on POP! (Monethan muistavat, mistä tässä on kyse. Suomen Käsityön Ystävät sponsoroi minulle Gallen-Kallelan Liekki-ryijyn rakastettavaksi loppuelämäkseni. Tästä lisää.)

I do love rug sewing. I´d like to do it more often, but usually someone wants to do something else with me at the same time, always while sewing. Today I was wondering what was happening, it was so quiet. And also, where the left over yarns disappeared...

Tekisin sitä paljon enemmänkin, ellei se aiheuttaisi perhepiirissä provosoitumista. Yksi nelivuotias pääasiassa haluaa osallistua ja usein yksi 35-vuotias haluaisi että osallistuisin johonkin perhe-elämätyyppiseen muuhun samaan aikaan.

Tänään ihmettelin, kun Tytärlaps (4) askarteli pitkään ja hartaasti hiljaa selkäni takana melkein kokonaisen rivin ompelun ajan. Nukkekodissa on kuulemma ollut liian vähän väkeä. Ei ole enää. Ihmettelinkin, minne ne jämäpätkät oikein katoilivat.

* * * * *

Huomenna on Uudessa Uljaassa Handussa ensimmäinen virallinen päivitys. Heti aamusta. Mukana kaikkea kivaa. Monta värjäystä.

Tomorrow my new shop will have first official update. Many new shades. Early in the morning.

* * * * *

Viittasin edellisessä postauksessani Ladakuskin hirvestysharrastukseen. Tiedättehän, että olen kasvissyöjä, noin viidettätoista vuotta.

In my last post I said something about my fiances moose hunting hobby. You know, I´m vegetarist. Have been ab. 14 years.

Lämpimät hatut ovat olleet tässä perheessä kortilla ja niinpä: puikkoa toisen eteen vaan, mutsi.

Tänään päiväkodista kahvilan kautta leikkipuistoon vievällä reitillä näitä tilattiin jo kaksi. Baskereita siis, ei tyttöjä.

These Lizard-berets were orded already two during our road from kindergarten to playground, via cafeteria. I will tell more of this later, in the next issue of Taito-magazine.

Juu. Liskohan sieltä töllöttää. Kerron tästä lisää ei-seuraavassa-vaan-sitä-seuraavassa Taitossa.

* * * * *

Piiloleikki on ollut viime aikoina kova juttu. Saa tulla!

Now everything is ready. Welcome.

* * * * *

Valmistautukaamme henkisesti uuden Handun avajaisiin. Paljon on pientä teknistä ja ulkoasullista hinkattavaa, halajaisin kaiken täydelliseksi, ennen avausta. Siksi kestää... kestää...

The new Handu-shop is almost here. I want everything to work well before opening. But soon, soon...

Jostain syystä muhun on iskenyt ihan tajuton väsymys.

I´m terribly tired. But I will have my fourth doctor degree concert at weekend.

Siitä huolimatta mainostan, että neljäs tohtorintutkintooni kuuluva konsertti on varmaan kummallisinta mitä moni on konsaan kuullut:

RAUTAMUURAHAINEN

22.-23.8. Koko-teatterissa klo 19

Ilona Korhonen, runolaulu

Pauliina Syrjälä, kanteleet

Minimalistinen aikamatka Larin Parasken luihin ja ytimiin. Konsertti
jatkaa Ilonan matkaa oman elämänsä Larin Paraskeksi.

piletit 10/7

* * * * *

Pienenä välineuleena valmistuivat vissinkin neljännet Noro Silk Garden Sock raita -sukat. Näiden väreille on suosijansa.

Fourth pair of Noro Silk Garden Sock Socks. I think these shades are a favorite of many, but not necessarily mine.

* * * * *

Ja lopuksi liki pakolliset lankakuvat. PäivänPiristysPäivitys Perjantaita Pelätessä:

Mullapa onkin Mulkit, mullapa onkin Mulkit!!

Nämä ovat oikeasti käsityöasiaa, vaikka ei ihan heti uskoisi. Nimittäin Eestissä on noussut hillittömäksi hitiksi tennarit, jotka on tehty kansallispukukankaisiin. Omani ovat tosin vain Mulkin puvun inspiroimat, muissa on ihan niitä kankaita ittejään. Mä valitsin nämä siksi, että takana lukee MULK. Vain siks, että koiranleuat voisivat kutsua niitä mulkuiksi.

I have a new pair of sneakers. They are from Estonia, where they have made a great hit. They have made on the basis of Estonian folk costumes, these ones by Mulk. The funny thing is in Finnish that mulk sounds very much like dick in our language and it is written also in back. So they are really cool.

Suomessa ei tämmöinen jotenkin ole tapana. Kansallispuku on pyhä ja kunnitoitettu, vähintäänkin joku kansallispukuneuvosto älähtäisi moisesta.

Minusta näissä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että puolet on kateellisia.

* * * * *

Puodissa on tänään uusia HanDuoja. Mainittakoon, että jälkimmäisen värit ovat Blogilapsen (4) valitsemat.

Shop update. HanDuo´s.

Kaupan tulevaisuudesta annan muutaman informaation:

Syksyn aikana kaupasta tulee kaksikielinen ja myös yleisimmät maksunapit tulevat käyttöön. Ensimmäiset leiskat on jo nähty ja siunattu. Toiseksi alan hoitaa kauppaa syyskuun puolivälistä alkaen vain sunnuntaisin, joten päivitykset ja postitukset hoituvat pyhänä. Kiiretapauksina tietenkin muulloinkin.

Neuleasiat ovat vähän rempallaan. Olen neulonut tosi vähän. Olen keskittynyt enempi lankojen hamstraamiseen. Noloa.

I have not knitted much lately. I have been concentratein in buyin lovely yarn. For example, look at these lovely novelty yarns from Blue Sky Alpacas. The rest are my own handdyed from todays update.

Vaan katsokaapa vaikka tätä yhden lempparivalmistajani, Blue Sky Alpacasin uutuuslankaa, jossa on 80% merinoa ja loput silkkiä. Sukkavahvuus, mutta en mä sukkiin näitä tuhlaa. Ehkä johokin vauvatamineeseen?

Lisäksi rysäytin tauon jälkeen omiakin lankoja puotiin. Tässä päivän kattaus.

Nämä iskevät jotenkin ihan suoraan omaan herkkuhermooni:

Nurmikolla siis vielä eletään. Ah, mikä ihana kesä!

* * * * *

Sitten ihan muuta.

Vaikka on mulla jo syysasiat mielessäni. Tytärlapsi oli venähtänyt suunnilleen kymmenen senttiä keväästä, kaikki housut puoleen sääreen ja pitkähihaisten hihat 3/4-trendissaä. Mikä niitä kesällä kasvattaa, sade ja aurinko vai? Tein sitten hullun syysvaateattentaatin eilen ja pääsin varoistani. Vain siksi, että ovatten niin ihanaisia. Katsokaa mikä kuosikimara!

I have been shopping lots of kids clothes lately because BlogKid has got enough sun and rain and has been growing about 10 cm this summer.  And I love these fabrics! Yammy!

(puutunika ja -sukkikset: Polarn o Pyret)

(mansikkapaita, omppupussihousut ja ruskeat pussihousut, tytön omia valintoja: Småfolk)

(bodyjä: kolme alinta Metsola, pilkullinen: Me Too, omppuiset: Småfolk ja leppiskuosi Urban Elk).

Kyllä näillä syksyyn kelpaa suunnata, vaikka tytärlapsi onkin pettynyt, ettei keltainen ole kauden sesonkiväri. Minäkin ehkä vähän.

EDIT:

muistakaa, hyvät ihmiset, varmuuskopiot. uskollisen läppärini kovalevy on mennyttä ja sen mukana ties mitä. onneksi ei sinfoniaa kummem kumminkaan. kaikille opiks tämä. alert alert.

Uudessa Taito-lehdessä oli taasen tuttuun tapaan Ilun Puntari. Muutenkin taas laatulehti. Puntarissa oli parasta tällä kertaa Pirkanmaan Kotityön Kirjo-Pirkka, josta tikutin tuollaiset syyssukat tyttärelle. Kirjo-Pirkan värikartta oli uudistunut, mikä helpotus! En ole ikinä piitannut raitalangoissa sitkeästi pesivistä valko-musta-kirjo-sekamelskoista, siis siitä varsinaisesta "kirjo"-raidasta.

Loput lehestä.

* * * * *

Vaikka maassa on vielä näitä:

värjäilin jo näitä:

Ne ovat Autumn Leaves ja Niin lehdet puiston. Putoo puotii.

* * * * *

Olen saanut Norokuumeen lisäksi toisenkin kuumeen, Wollmeisekuumeen. Niitten kaupastahan on liki mahdotonta saada ostetuksi mitään, niin nopeasti kauppa aina tyhjenee, mutta onneksi kiltit blogisisaret auttavat. (Kiitän teitä kaikkia!) Olen saanut keräämisen jo hyvään alkuun, vai mitä!?

Miks ne onkin niin hienoja, hä? En käsitä.

* * * * *

Ja lopuksi, päivän shokki:

Nytkö se ei enää leiki mun kaa? Mun paraatikone! Haluan kotinörttini äkkiä kotio. PANIC PANIC PANIC.

Ihminen joskus ilostuu ihan pienestä. Ei tunnu kaikki niin päänseinäänlyömiseltä. Tai tuntuu, mutta joskus seinäänkin tulee klommo.

Sometimes I feel my work is worth something.

* * * * *

Tämäkin ihmisen ilostuttaa, keltaishulluus. Ei keltainen ole ollut mielivärejäni, mutta syksystä on tulossa keltaisen riemuvoitto minun kohdallani.

Yellow madness.

* * * * *

Handussa on pitkästä aikaa HanDuoja, sukkalankaduettoja. Yritän värkkäillä näitä tulevaisuudessa valittavaksi asti.

HanDuos are updated.

Lakonisesti, hän.

Norosukkavirus. Hirveä vitsaus. Onneksi keksin monta, joille sitten voin antaa nämä. Miesten sukkia catwalkkaa nelivuotias.

Lanka on uusin suosikkini, Noro Silk Garden Sock. Nopea, myhkyräinen ja mahtava.

New pair of Noro Silk Garden Sock Socks in the feet of 4-year-old, size men. Love them. And the yarn.

* * * * *

Koska nautin harvinaisesta herkusta, tyhjästä talosta monta päivää yksinäni, saatte oikein megaluokan postauksen. Nyt kun on aikaa. (Tai ei ole. Jäin kotiin mökkeilyreissulta tehdäkseni konserteista valmista. Se on etusijalla. Tokasijalla on Ladakuskin, Tytärlapsen ja mummonsa harvinainen yhteinen aika.)

I have some luxarious days in an empty house, all others left for couple of days holidays, because I need to rehearse for my next three concerts. I have now some time for blogging too! Here you see one gift BlogKid had on her birthday, crotcheted Domino Mint cookies.  They look very real! I add some inspirated yarns in shop today.

Tytärlaps sai synttärilahjaksi myös itsetehtyjä lahjoja, jotka ovat aina ihan mahtavia. Kiitos porvoolaisille näistä hienoista virkatuista Dominokekseistä.

Noiden inspiroimana tungen kauppaan Mint Songia, minttusuklaalankaa.

Lisänä päivityksessä ovat lisäerä Samba Batucadaa
ja Ja niin kaunis on tää hiljaisuutta

Kohta, kuhan kerkeen.

* * * * *

Lopuksi fotohassuttelua. Joskus epäonnistuneet otokset ovat valokuvaamisen suola. Niinkuin nyt näissäkin "otan lähikuvan kimalaisen karvoista" -kuvissa. Se onnistunut oli ihan tylsä.

Sometimes the perfect shoot is the dullest. Here you have two missed photos. More interesting than the one of bumble bees hair...

Kesän sulot ovat parhaimmillaan. Onks meillä vähän leuhkat eväät?

Summer joys are here.

* * * * *

Kesän herkkuihin luettakoon myös tämä:

Se on sukkalankaa, jota mulla on tuolla koe-erä. Mahottoman pehmoista ja ihanaa - 70% merinoa, 20% kashmiria ja 10% nylonia. Pus!

Olimme tilanneet eiliseksi valtavan hienon sään ja kuin ihmeen kaupalla sen saimme. Upean! Ilman ilmoja olisimme olleetkin suu-res-sa pulassa. Vietimme tytärlapsen nelivuotissynttäreitä ja jostain syystä juhlat muuttuivat suoranaisiksi festivaaleiksi. Illalla laskimme, että kestitsimme oman väen lisäksi ainakin 47 vierasta. Sisälle ei olisi mahduttu millään.

Tyttären isältään - pitsamestari "Giuseppe" kuumensi keittiötä kuusi tuntia - tilaamat tomaattipitsat (osapuilleen 30 kappaletta) ja mansikkakakut (5), kilokaupalla karamelleja ja keksejä sekä kymmeniä litroja mehua, limpparia, kahvia, vissyä ja siideriä katosi parempiin kitoihin. Suurkiitos kakuista Kummipojalle!

Tytärlaps oli iltasella mielettömän onnellinen ja väsynyt.

(kuvassa tytär eri suinkaan ylenanna, niinkuin saattaisi luulla, vaan puhaltaa neljää kynttiläänsä sammuksiin.)

Kiitos, ystävät, olette mahtavia! Ja mukava nähdä teitä kaikkia edes kerran kesässä! Ensi kesänä uudelleen, tosin taidan ensi kesänä vapauttaa "Giuseppen" mukaan juhlimaan.

(Ja nyt jotkut supermutsit kauhistelevat, että ei lapsen juhliin tarvitse tulla 50 vierasta. Ei tarvitsekaan. Mutta jos me halutaan järjestää kesäjuhlat muutenkin, tässä on oiva syy. Ja saadaan varmasti kaikki tulemaan! Kun kuopus liittyy juhlittavien joukkoon, tätä asetelmaa on tasapuolisuuden nimissä varmaan syytä vähän tarkistaa...)

We had a huge party yesterday, almost 50 quests were here for BlogKids 4-years-party. Of course we wanted to invite our friends anyway, the birthday was only a good excuse. We ate tomatopizzas, strawberry cakes, candy and cookies, a lots of everything! And drinks dozens of litres! She was happy and exhausted. Thanks for coming, friends!

* * * * *

Että käsityöaiheet täällä jatkuisivat, kerron tämän päivän puotipäivityksen sisältävän kolmea aurinkoaiheista lankaa, vasemmalta oikealle: Here Comes the Sun, Aurinko laulaa ja linnut paistaa sekä Sunny. Tänä sadepäivänä aurinkoa soisi edes mieleen.

Sunny Shop Update Today.

Ugh. Olen kehrännyt. Pitkään ja tarmokkaasti. Montevideolaista käsinvärjättyä merinoa. 170 grammaa ja noin 660 metriä. Aika saavutus. Minulta.

I have been spinning, this is handpainted merino from Montevideo. 170 gram and ab. 660 m. I really don´t know what to knitof this, I coul´d also sell it...

Mitä moisesta tekisi? Kehräämisessä on se ongelma, että kehrääminen on ainakin minulle se itse tarkoitus, ei niinkään tulos. Toisaalta voisin siis tämän myydäkin, jos joku tuollaista itselleen halajaisi. Kommenttilootaan, jos kiinnostaa.

* * * * *

Edellisen postauksen ensimmäinen lanka, Oi sä rakas Augustin (norjalainen villa) ei sitten jättänyt mieltäni rauhaan. Kaappasin sen itselleni ja matkalla siskontytön rippijuhliin neulasin jo lapaset. Näistä lisää, kun pipokin valmistuu. Värit ovat jotenkin miumaumukkaa.

The Norwegian wool from last post, the first pic, didn´t leave me. I wanted it. And I already have knitted a pair of mittens of it. I just love the shades.

* * * * *

Rippijuhlista bongattua; kakkukavalkadi. Leipurimestarina viidesluokkalainen kummipoikani. Jokaikinen yksityiskohta omin käsin värkätty. Ja makukin jokaisessa kohdallaan.

These cakes have been baked by my 11-years old nephew, my godson. Taste was also great, but he have done every single detail by himself. He promiced to come to bake BlogKids 4-years-birthday cakes.

Arvatkaa vaan, sainko kakkumestarin suostutelluksi tytärlapsen nelivuotisille kondiittoriksi. Kyllä!

* * * * *

Ja sitten ihan muuta:

Minähän en ole varsinaisesti mikään luontoimmeinen, mutta onnistuin bongaamaan aamuhämärissä lähipellolta valtavan - siis val-ta-van - haukan. Valitan, että kuva on huono, onneksi kamera sattui kuitenkin olemaan käsillä, linssi vain ei ollut ihan luontokuvaukseen passeli. Jos jonkinlaista arvausta haukan lajista on jo esitetty, mutta vakuuttuneiksi emme ole tulleet vielä mistään, kiinnostuneita olisimme täällä kykllä! Haukan pyrstössä oli selvä valkoinen raita ja pyrstö oli muutenkin ruskehtavaa ruumista vaaleampi. Siivissä oli myös vaaleat raidat, näkyvät kuvassa kyllä. Ruskosuohaukka on tällä hetkellä vahvin veikkaus.

Sivistyneitä arvauksia (nuorison tarjoama munahaukka ei ollut sellainen) saa heittää kommenttilootaan, myös tieto on tervetullutta.

We saw this big hawk on the field nearby, I really woul´d like to know, which one it is!

Nyt joku ihmettelee, mitä se oikein riehuu: päivitys joka päivä!

Yritän saada puodin täyteen ennen syksyn leppoisia (?). Vaan saa niitä ostaa, kyllä.

Päivän värit ovat

Kesä kuuma kaupungin,

Oi sä rakas Augustin,

Samba Batucada,

Puiden varjoon,

Talven sudet on kohta täällä.

Lisää kuvatuksia ja sävyjä puo'issa.

* * * * *

Lifestyle.

Olen palannut. Vienan Karjala on aina uskomaton kulttuurishokki, 10 kilometriä kotomaan rajalta alkaa mennyt maailma. Hyvässä ja pahassa, yleensä hyvässä.

Vuokkiniemen Santra sai lankansa. Ja kertoi juttunsa. Konsertit olivat suksee.

Palaan asiaan, kun tasoitun.

I´ve returned from Viena Karelia. 10 kilometers from Finnish border begins Finland 50 years ago. In good and bad. Santra from Vuokkiniemi got her yarn. Concerts were successful. I´ll be back in this world later.

* * * * *

edit:

Runttasin nurkassa seisoskelevan lankakassillisen puotiin. Neljä sähäkkää väriä!

Shop update done.

Valmis!

En mä sillee snaijaa, miten näit skidien releit ny vaa tulee. Kait se on snadist siistii, et ku se Kirja on veke funtsinnoist, alkaa sykkii vähä muutenki.

Mä oon joskus kuullu, et joku on sanonu et jos on mestoil, on niinku huudeil. Ja sit huudi on kumminki huppari. Et tää on nyt Huudi-huudi.

Me käytiin tsippailee ton skidin kaa Porvoossa huviksee. Ja se tietty puki Huudi-huudin, kun sattu päivä et vähä tulee vodaa ja blosaa kans.

It´s finished. Hoodie-hoody I call it. Inspirated by the Hualarj. This I kind of like. This post was written in Helsinki suburban dialect from my childhood, it is kind o impossible to tranlate, I´m sorry.

Lanka Rowan Felted Tweed, puikot 3.5. Inspiraatio ja lapsen oma toive tässä, jos muistatte. Ekat raglan-hihat, jotka oon neulonu alhaalta ylös, onnistuneesti, omasta päästä.

* * * * *

Toi skidi ei oo mikää vaaleenpunane giltsi, mut nyt vaan sattu näihin kuviin tota mutsinsa inhokkivärii. Tai ei se inhokki oo, se pitää vaan osata yhistää. Ja tulkkareis taas. Skidien siidee tsufeesettii.

EDIT:

Muistutus:

Puoti hiljenee tämän päivän jälkeen. Kauppa toimii, tilauksia voi tehdä, mutta tilaukset toimitetaan vasta 9 päivän päästä.

(Puodissa Päivitys. Liloja ja punertavia. Syreenit ottivat ja kukkivat jo.)

(Update.)

* * * * *

Lifestyle.

Mehän sitten olimme viettämässä juhannusta alun perin ihan vain rauhassa kolmistaan. Kuinka ollakaan keittiöömme pyrähti kaksi umpijapanilaista sushikokkia ja vähän yllätysvieraita. Meita olikin sitten kymmenen! Ja hyvää oli, tietenkin!

We had a great midsummer party, we were about to celebrate quietly, just three of us. But then we had a great surprise, two Japanese sushi masters in our kitchen! And some extra quests, we were at last ten. Oh, I loved it!

* * * * *

Mummilassa pistäydyttiin kyllä sitten myös. Mummilan vintiltä löytyi upeat, käsittääkseni 50-lukuiset nukenrattaat, hienossa kunnossa. Lakanoita myöten. Niillä vähän leikittiin ja sitten ne jätettiin sinne korkoa kasvamaan.

We visited my grandmother´s house, nowadays owned by my parens. My dad found great doll´s buggy from the attick, they must be from 50´s when my aunt was a kid. Even the sheets were so pretty! We left them there after little playing with.

* * * * *

Ja niin, katsokaa mitä pyörittelin äsken tuossa pihalla. Ovatten muuten jo myynnissä, nuo alarivin langat, vihreät ja keltaiset kavereineen.

I got little something done at the outdoor stairs, I have all the yellow and green in shop already.

* * * * *

Olemme tyttären kanssa ihan kesannolla. Ah, kesä.

Kausiyksinhuoltajuuteni päättyi viime yönä, kun Ladakuski palasi viillettämästä pitkin Vienan-Karjalaa. Sehän tekee sitä ihan työkseen, mutta ei ole taas aikoihin käynyt.

Oli myös käynyt tapaamassa Santra Remsujevaa, joka on viimeisiä runolaulun taitajia. Santralla alkaa ikää olla sadan huippeilla, mutta hän oli halunnut lähettää perheellemme lahjaksi lapaset kullekin. Lapasia oli ollut kymmeniä! Ja tyttärensä totesi äidistään: "Tikuttau, tikuttau!". Neuloo kuulemma ihan koko ajan. Muttei enää paljoa kuule eikä näe. Lankoja on myös vaikea saada, kuten korillisen värityksestäkin saattaa päätellä. Oli luvattu ensi kerralla toimittaa.

Muutakin koriin (!) sitten oli matkalta eksynyt, tosin ihan valuutalla maksetuina.

* * * * *

Itse olen heilunut kameran varressa.

Koneeni ja kamerani poistivat muistikortiltani lauantain kaiken työn. Latasin kuvat ja kun kone oli ne muka ladannut, kuvia ei ollut missään ja kamera oli formatoimassa oma-aloitteisesti korttia! Ja niin hyviä kuvia! Kiroilin aika kovasti.

Tänä aamuna velho-Ladakuski yhtäkkiä sai kaivettua kuvat "jollain ohjelmalla" alustetulta muistikortilta. Mahtavaa! Elämä on pelastettu!

Sisaren- ja kummipoikani oli minulla The Kirja -mallina. Tässä on se nuori mies, (12v), josta tässäkin blogissa on aina välillä kerrottu - lähinnä kädenjäljestään. Olemme muuten erityisen ylpeitä siitä, että tämä nuorukainen palkittiin kolmannella palkinnolla valtakunnallisessa OKO:n piirustuskilpailussa.

(Pahoitteluni oudosta rajauksesta, mutta en halunnut paljastaa mitään tärkeää!)

Olemme kuulemma hänen kanssaan melko samannäköiset, minä ja hän...

* * * * *

Lopuksi vielä lifestyleosiossa:

olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein mitä on

(P.Mustapää: Tein lasinkuultavan laulun)

Pino kaunokaisia neuleita odottaa kuvaamistaan. Harmi, ettei pinossa riitä, se se helppoa olisi; pitää olla myös sisustetta. The Kirjan kuvia siis, tiedossa, seuraavat päivät.

Muutenkin mulla on täällä kaikkea kivaa. Yritän saada kauppaa kesäkuntoon, täyttää hyllyjä niin, ettei kaikki kerkiäisi kadota. Ei kannettu vesi kaivossa pysy vai miten sen menikään? Ei tungettu lanka hyllyllä pysy. (Uutta pukkilalaista kansanperinnettä.)

I just complain here, how much things I really shoul´d do. I have lots of knits to photoshoot for The Book. And I try to update shop a lot for summer holidays. And I shou´d also manage with my real job too! And...

Ja juu, olis mulla kaikkea kivaa tekemistä muutenkin, mutta kun oikeat työt haittaavat, niin kuvauksia kuin muitakin mukavia...

* * * * *

Pakko tehdä vilautus. Mulla on täällä jotain aivan mahtavaa, josta en oikeastaan saisi hiiskuakaan. Mutta kunhan vilautan.

This is just a peek. Something I shouldn't talk about, but I just have to show a bit.

* * * * *

(Absurdi on toinen nimeni).

Tänään on Sepon päivä.

Sepon kunniaksi Handussa oli tänään hullu päivitys. Päivitin sinne myös ison kasan Handun Värjättäviä, värjäämättömiä lankoja kotivärjäreille. Ihan ilmaisia ne eivät ole (koska hintani koostuvat pääasiassa arvonlisäveroista ja postikuluista), mutta jos joku tilaa isomman kasan, lupaan jotain alennusta.

Shop update. Also undyed yarns.

Päivän värin nimi on Elämän tarkoitus on murheen karkoitus.

* * * * *

Olen ehkä vielä vähän Ranskantunnel(m)issa.

I´m still in French mood...

Huviksenne linkaan tähän kuvan Flicristäni. Tämä on kaikille ompeluhaluisille omistettu kuva.

* * * * *

Sepon päivä on minulle Ihan Erityinen Päivä.

Näin arkisesti, kiitos, armas, 14. vuotta päin:

This is for my love. For the 14. year.

Kiitos toivottelijoille, Tukulmin reissu oli antoisa ja varsinkin se, jota ajatellen matka ensisijaisesti järjestettiin, oli kovasti tyytyväinen. Koko reissuun, mutta kivointa oli lentäminen ja Pepin talo (Junibacken). Ja kaupungilla hengailu, mikä hämmästytti, kolmevuotiaan kuitenkin kyseessä ollen. Jopa tanssijalkaa kutitti.

We visited Stockholm quickly. And we all loved it and needed it. BlogKid was the one, who orded the rules and we just followed. She loved flying and Junibacken, and even hanging around the city. Even she wanted to dance and pretend to be driving the airport Express. Thanks, Mom and Dad, Granma and Grandpa for the present.

Jopa Arlanda Expressistä sai hyvän seikkailun, kun lähti itse kuskiksi.

Kiitos, äiti ja isä eli mummi ja pappa, lahjasta. Tämä tuli tarpeeseen, kaikille.

* * * * *

Sitten vähän valmista! Fanfaareja! Serpenttiiniä! Paperisilppua!

Kyseessä on täysin fiilispohjalta neulottu haalari noin 80-senttiselle ihmiselle. Lanka on Rowanin ihanainen Felted Tweed, josta on tulossa yksi lempilangoistani. Puikot kolme.

Haalarin vetskari on liian lyhyt, ostin sen jo silloin, kun luulin tästä tulevan noin 60-senttisen kokoa. Ehkä joudun sen vielä vaihtamaan; muistaakseni hangoittelevan vauvasihmisen tunkeminen epäkäytännöllisaukkoisiin vaatekappaleisiin on suorastaan miehen työ. (Kuvassa puvussa venyttelee harjoituksen vuoksi tytärlapsen Apupupu.)

I finished this baby overall, own design, it´s Rowan´s lovely Felted Tweed, needles 3. Zipper is now little too short, I remember it is not an easy to fit a baby in through  too small openings... hm.. I bet I have to change the zipper later. But I´m quite satisfied with this anyway.

Sainpas vielä jotain pientä valmista ennen matkaa. Lapsonen oli selkeästi jo vailla kevyempää pipoa, eihän nyt vielä voi ilmankaan hiippailla - kevätilman petollisuus, tiedättehän - mutta talvivarusteet ovat jo vähän liikaa.

I got something ready before my trip. Kid´s winteraccessories are already too heavy, but she can´t be without yet. This is made of Sublime Extra Fine Merino DK. I really don´t care much of pink, neither she does. She didn´t want to have a pair of mittens of this shade, she wants them in green!

Kesävoi Sublimen Extra Fine Merino DK:sta. Makeat vaaleanpunaiset eivät ole suosikkiväreäni, eikä tytärlapsikaan enää halunnut lapasia samasta väristä. Vihreät kuulemma pitäisi olla. Mutta silti olen pontevasti sitä mieltä, että vaaleanpunainen on erilaisissa yhdistelmissä aika herkku. Makea herkku.

Tässä on sisällyksenä myös lifestyleä. Tulin nimittäin pari päivää sitten kotio sohva kainalossa. Se on aito Askon vuodesohva suoraan 70-luvulta ja se on seissyt liki käyttämättömänä jossain kulosaarelaiskodissa. Vähän se lemahtaa tuoksupusseilta, mutta muuten on ihan priima.

I bought a lovely vintage sofa from 70´s. We have no room for it, but I just loved it. It was still in the storage of an antique shop. I can not understand why I was taken there anyway, but I couldn´t resist it. I will have more photos of it while we find a proper place for it... now it stands in the middle of our hall.

Ei meillä ole yhtään tilaa sohvalle, mutta kun oli niin hieno. Lisäksi sain halvalla; tämä seisoi vielä antiikkikaupan varastossa ennen esille panoa ja varastoon minut saatiin jotenkin houkutelluksi. Ladakuskin ilme oli salamavalon räväytyksen arvoinen, kun sanoin ostaneeni sohvan.

Otan siitä vielä parempiakin kuvia, kunhan paikka on oikea eikä se enää seiso keskellä eteistä.

Mutta ensin käyn vehreämmällä saarella.

Before better photos I will visit greener island.

Ensinnä, tiedotus:

Lähden ihan oikeiden töiden merkeissä Shetlantiin ensi viikoksi, 26.4.-3.5. ja tällä aikaa Handussa ei tapahdu mitään. Kauppa toimii, sieltä voi tilata, mutta toimitukset tapahtuvat vasta viikolla 19. Kannattaa siis toimia tällä viikolla, jos on kiire.

Shetlanti on tietty villamekka, katsotaan kuinka ämmän käy. Oikeasti lähden sinne liidaamaan meitin maisterisopiskelijoiden pohjoisen ulottuvuuden yhteisesiintymistä, mutta kyllä se nummilla samoilu ja lampaiden haistelukin on aika kiehtova ajatus.

I will be off to Shetland next week, and my shop will be quite quiet then. I will be leading some of our students there in festivals. Of course Shetland is the capital of wool, let's see what happens there...

* * * * *

Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Isäni täytti kunnioitusta herättävät 80 vuotta ja niissä merkeissä järjestettiin paitsi maanantain sukulaisjuhlat, myös sunnuntaina mahtavat kekkerit: konsertti, joka veti kirkon täyteen kuin nuijalla lyöden. Me, perhe, saimme paikat pylvään takaa takarivistä, irtotuoleilta. Ukko itse liidasi melkein koko konsertin.

My father filled 80 years last weekend. He had a great party: a choir concert for a full churchfull of audience. And he was conducting himself most of the concert. Even my three-year old daughter listened Granpa´s concerts whole 90 minutes. Only the last 10 minutes was little too much.

I have promiced to live still 60 years. I hope I can do it in as well condition as him.

Olen erityisen ylpeä kolmevuotiaastani, joka jaksoi kuunnella koko puolitoistatuntisen kuorokonsertin pyörimättä ja hiiskumatta. Vasta viime metreillä alkoi tytär herpaantua.

Olen itsekin uhannut elää vielä 60 vuotta. Voi kun saisin noin hyvässä kunnossa sen ajan viettää! Onnea, isä!

* * * * *

Olen neulomassa Rowanin Felted Tweedistä vauvan villahaalaria. Arvioikaa nyt, onko se poikien vai tyttöjen väri? Toisaalta minun maailmassani ei ole poikien ja tyttöjen värejä, on vain värejä.

I will be knitting baby knits from now on, quite much, I think. Is this for boys or girls?:

* * * * *

Väreistä puheen ollen, päivän väri on nimeltään Juicy Fruit on paistetta päivän.

Millaisia vanhempia me oikein olemme? Emme muista ikinä ajoissa mitään.

Mitä tehdä, kun yhtäkkiä iltasella muistetaan, että hitto, huomenna piti tytärlapsella olla pupu-, tipu- tai noita-asu päiväkodin pippaloissa. Noita lapsi ei missään nimessä halunnut olla. Hm. Mistä tässä nyt pupuksi muuttuisi?

Vaan hätä keinot.

My dear sweet homemade bunny.

Ja yöllä äiti ideoi ja isi askartelee.

Tarvittiin vain Ruskovillan villahaalari, isin tusaama häntä, vanha vauvan potkupuku ja pari pahviläpykkää. Vähän huulipunaa.

Meiltä lähti aamulla matkaan oikein tyytyväinen pupu.

* * * * *

Sallinette vielä pikkuisen hehkutusta. Ensemblen kotisivutkin on nyt avatut. Levy on saapunut. Kaikki on valmiina. Minä olen valmiina.

Homepage has opened. Records are ready. I´m ready.

Ensi kerralla myös neuleasiaa. Luulen.

Next time knits. I think.

On kiireitä. Tänään kuitenkin heittäydyin ulkosalle. Kevät tulee, ainakin meille.

* * * * *

Tytärkin testaa uutukaisia kevättamineitaan. Hyvin toimii.

Kävimme humputtelureissulla noita hommaamassa ja huomattavaa on, että tytär teki itse kuosivalinnan. Pienellä johdatuksella. Vaaleanpunaisten välistä.

Nyt joku supermutsi sanoo, ettei lapselle saa tai voi laittaa valkoista haalaria. Minusta saa. Sen voi aina pestä. Ja pestä. Ja pestä. Ja jos ei jaksa, ei se haittaa, jos polvissa ja persauksessa on ryönää. Se on elämää, hei.

(Koska joku kohta kysyy, ovat tamineet lähteneet täältä.)

Mäsainpaketin! Mäsainpaketin!

Otin osaa Räveltämön suomalaisten neulojien vaihtoon, 40 euron kategoriaan. Ja sain niin upean paketin, etten tiedä, miten olisin. Kaikkein parasta tässä on, että lähettäjä on miettinyt tämän jutun tosi tarkkaan, paljon tyylikkäämmin kuin ikinä itse omassa paketissani (jonka saaja on vielä arvoitus, vaikka ei tokikaan itselleni...) olisin osannut.

Paketissa on ennestään itselleni tuntemattomana pysytelleen Tsarina Tsocksin massiivinen ja haastavannäköinen Kirkonkellomysteerisukkaohje lankoineen ja dekkari, jonka pohjalta sukkamalli on syntynyt. Lisänä tietenkin teemaan sopien Kirkkokahvia.

Aivan mahtavaa! Kiitos, Hanne! Tämä vaihto on ollut jännempi kuin mikään aikaisemmista ja tämä taisi kruunata kaiken. Pitää varmaan vielä nyt sitten paljastaa itsensäkin, parille.

* * * * *

Päivän väri on Hiekka loistaa valkoinen. Miten niin odotan kesää ja uimakelejä?

* * * * *

Lifestyleosiossa tänään kyseenalaisen stylekäs kissajuttu.

Olen käsittänyt, että monet neulebloggaajat ovat niinsanotusti kissaihmisiä. Minäkin olen - periaatteessa.

Seurailen milloin minkäkin luonnonelävien touhuja työhuoneeni valtavista ikkunoista, onhan tämä entinen kauppa. Eilen sain pikaisesti näköpiirissä piipahtaneen vieraan kennolle.

Iltapäivästä ihmettelin, mikä kumma se portaillani lemuaa. Yäk! Mokoma rontti oli kusassut ihanan kynnysmattoni tärviölle. Se siitä kissarakkaudesta tällä erää.

Kevät tulee, ainakin valo lisääntyy ja sielu laulaa. Ja linnut.

Värit. Ne ovat. Jos mua hiukkasen onnistaa ja Kukkamekko. Siä.

Shopupdate. Spring will be soon here.

* * * * *

Jollakulla on vähän kehno piilo...

Someone has misunderstood how to hide things...

Hiljalleen alkaa tuntea, että pimeä vuodenaika on kohta ohi.

Himoan värejä. Voisikohan värejä syödä, voisikohan värejä nauttimalla elää?

This is yarnporn. Only it. Nothing but it.

Toinen juttu on sitten värikkäät langat. Voisiko niitä silittelemällä välttää kevätmasennuksen?

Nii-i.

Olen pidellyt käsissäni viime aikoina alpakka/merinosukkalankaa (50%/50%), joka on ehkä maailman pehmeintä.

Siinä on myös aika hyvä kierre, joten se todellakin on sukkalankaa, vaikka saapassukkia en itse siitä neuloisi. Hiipisin vain hiljalleen vastapestyllä parketilla.

Uuh. Taidan lopettaa sekavan lankapornoiluni tähän.

Alpakka/silkki/kashmirhuivilankaan.

Kaikki odottavat siellä.

Ihanuudet pompahtivat postin mukana tänään.

Odottelinkin niitä jo. Halusin ne toiseen sukkaklubipakettiin jo mukaan.

Tässähän tuntee itsensä melkein oikeaksi lankakauppiaaksi.

Kiitos ja krediitit Studio Lempin Paulalle!

My new yarn labels came today. I just love them. And I feel like I had a real yarn store! I also have a lots of interesting things going on. I´ll tell while I can.

* * * * *

Tästä nokkelimmat voivat päätellä, että ekan kierroksen sukkaklubilankapaketit ovat lähteneet matkaan. Jännityksessä elämme. Muutakin jännittävää on ilmassa - mihin tämä harrastus minut vielä ajeleekaan?! Lisäksi taidan lähteä keväällä 9 päivän työmatkalle Shetlantiin. Kyllä nyt pukkaa kaikista ovista ja ikkunoista, suljetuistakin. Kaikesta tästä lisää myöhemmin.

Multa on kyselty aika paljon tuosta ryijynompeluksestani. Ihmiset epäilevät, että se on vaikeaa, mutta ei, kyllä se homma kysyy lähinnä perslihaksia. Ja aikaahan siihen tarvitaan.

This is about rug sewing. People think it is hard, but actually it just needs time. There are pictures of the pattern, of the sewing and of Elias, who is watching me sewing. Or not.

Se on sikäli erilaista puuhaa kuin neulominen, että sitä ei voi omplasta yhtä nukkaa silloin ja toista tällöin, sillä ei sitä kumminkaan oikein pysy kärryillä, missä olikaan menossa.

Näin se siis käy. Ensin katsotaan kaaviosta, mitä väriä pitäisi tehdä. Sinitarranöllikkä on merkkinä:

Se on siis vähän kun kirjoneulekaavion seuraamista.

Sitten ommellaan ja se on ihan helppoa. Tuolla lastalla pidetään nukat samanmittaisina:

Lopulta nukat leikataan auki.

Elias-setä katselee lasittunein silmin muualle, eikä ole huomaavinaankaan ponnistelujani.

Tuon verran tiedän nyt. Myöhemmin selviää varmaankin paljon lisää. Olen mielestäni edennyt aika hyvin! Himo olisi ommella enemmänkin, ripeämmin, mutta kun pitää kuitenkin käydä töissäkin. Ja neuloa. Ja hoitaa kauppaa. Ja hoitaa lasta. Hoitaa parisuhdetta. Hoitaa kotia. Hm. Joku tässä yhtälössä mättää. Ehkä se on tuo työ.

* * * * *

Ei tää ois mun blogi, jos täällä ei näitä lankojakin olisi. Siispä tänä iltana puotiin pyrkijät. Jonoon käy! Goodye blackberry way ja Meren laulua kuuntelen.

This was not my blog if I didn´t pulish some yarn photos. These are going to be in shop tonight.

* * * * *

Lifestyleosiossa tänään:

Raverlyssä on keskusteltu kovasti siitä, kuinka ihmiset säilyttävät pyöröpuikkojaan. Pohjustukseksi seuraavalle kerron, että mullahan on talo täynnä puikkopusseja. Mutta miksi pyöröt eivät ikinä mene takaisin kotiin, kun ovat kerran sieltä lähteneet?

There has been a discussion about storeing the circular needles. I have a great place for them. Of course I have a lots of needle cases, but this much handier!

Ehkä siksi, että mun säilytystapani on kuintekin hemmetin kätevä! Tässä näitä voi selailla ihan huvikseenkin. Toinen suosikkisäilytyskirja on Irwing Stonen Michelangelo-teos. Lienevät valikoituneet jollain perusteella. Ehkä sijainti on sopiva? Stonen välissä on enempi muovipuikkoja, Naipaulin välissä enempi ohuempia ja puisia. Hm. Joku käsityötieteilijä tai kirjallisuustieteilijä sais mielellään varastaa tästä hyvän graduaiheen... jotain kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää hyödyntäen.

Öh.

edit:

Kaikille kirjojen rakastajille: älkää huoliko, vain kirjat, jotka eivät jotenkin sytytä, ovat tässä käytössä. Kirjoja on meillä tuhansia, melkein jokaista rakastamme ja hoivaamme kuin omaamme.

Kaupan juhlat on juhlittu ja synttärit syntsitty. Paluu arkeen on alkanut uudella päivityksellä. Uusia lankoja on väreissä Kuulkaa korpeimme kuiskintaa ja Voisin viettää juhlapäivää:

I have the shop update today:

* * * * *

Lifestyleosio kertoo tänään, miksi ikinä ei kannata parsia. Ja sen, ettei neulojan puoliskolla ikinä ole lapasia. Ainakaan käsillä. Siksipä noheva isäntä keinon keksii:

Ladakuski veti ulkoilemaan lähtiessään kantapäistä puhki kuluneet sukkansa kouriinsa. Olikohan se joku mielenosoitus vai mikä? Kätevää silti!

He never have mittens, maybe because I'm the knitter. He took his old socks, already heelless, when he left for a walk.