Ladakuski löysi nettidivarista kipeimmän kirjan, jonka olen kuunaan nähnyt. Se on melkein sata vuotta vanha, vuodelta 1917 ja kaikesta päätellen pahasti jakautuneen persoonallisuuden kirjoittama. Aika pelottava, tavallaan; naurattava, tavallaan; säälittävä, tavallaan; nerokas, tavallaan. Kirjoittaja kuulee päänsä sisällä ääniä ja tulkitsee olevansa langaton puhelin. Muistatteko Kaunis Mieli- elokuvan?

Mutta hyvin erikoinen löytö.

Weird. Very weird. Very weid old booklet from year 1917. Called: Human head used as wireless telephone and operator.

* * * * *

Toinen löytö? Tiedättehän, että rrrakastan sormuksia. Todella! Ja joka sormuksella on tarina. Tämän sormuksen selitystä ei kyllä taida tarvita selittää. Etsystä. Taidan olla jäänyt Etsykoukkuun muutenkin. Tuli myös hame ja kehruukuituja, joista lisää tuonnempana.

I love this ring (I love nice rings anyway). Really. It is from Etsy.

 

Saanko esitellä. Eilisen saldo ryhmäkuvassa, vasemmalta oikealle:

Maharani, Libelle, Suzanne x3, Grapes for Sheri, Sultan, Mon Cheri, Single Malt (Nobody´s prefect) x 2, Bob.

Muuta.

Huomenna suunta kotio. Perhettä ikävä.

Wollmeise. Wollmeise. Wollmeise.

 

 

Meillä on taas uusi perheenjäsen. Se on melkein kuin elävä, se on Kaveri. Se on ompelukone.

Minuun iski mahdoton ompelukonekuume jo jonkun aikaa sitten ja se on ajan saatossa vain pahentunut. Kyselin ystävällisiltä käsityötovereilta neuvoa, mikä olisi paras ja päädyin sitten Bernina 1008:aan. En kaipaa mitään ihmeellisiä digiominaisuuksia, mekaaninen kone sen oleman piti.

We have a new family member again. It is my new and beautiful sewing machine! All parts and the body are metal, I didn´t want to buy any plastic. I really want to learn te sew. In future you´ll have to see my sewing rehaseals here.

Tämä kone vakuutti minut lähinnä sillä, että se oli vankka ja tömäkkä, pelkkiä metalliosia niellyt, jopa metallikuorinen ja -runkoinen. Voitti nimittäin muovihärpäkkeet tuntumassaan ihan kuusnolla. Ilokseni huomasin, että uudessa Nyt-liitteessä haastateltu alusvaateompelija kehui omansa kuplille. Se oli vuodelta -62. Ja yhä futaa.

Sain loistotarjouksen, seikkaperäisen opastuksen ja ystävällisen palvelun Erkin Saumasta & Tikistä Helsingin ydinkeskustasta. Suuntasin siis sinne. Lämpimästi suosittelen!

Nyt ei tartte muuta kuin opetella ompelemaan. Siinä olen rehdisti suomeksi sanottuna ihan paska. Nyt siis uuteen nousuun! Saatatte siis joutua katselemaan täällä kaikenmaailman epäonnistuneiden kurposten kavalkaadia.

* * * * *

Huomenna on Handussa päivitys. Kaupan hyllyt ovat alkaneet uhkaavasti vajua, tästä lähtien saatatte nähdä jopa tyhjyyttään kolisevia hyllyjä. Kysyntää olisi nyt enemmän kuin on tarjontaan aikaa. Pah.

Shop update tomorrow at Handu.

 

Ihminen pienoinen saa kyllä joskus yllättäen hyvän mielen!

Eräs ihanainen neulojatoveri esitteli Raverlyssä viehkot pöllölap(a)set, Handun langoista neulomansa. Minä niitä kilvan muiden kanssa kehumaan ja kai minä sen puin sanoiksi tyyliin "mistäs mulle saatais?"

Viikossa kolahti postilaatikon kansa ja Pöllikset olivat täällä! Ne ovat ihanat! Sanoinko jo, i-ha-nat! Ja just sopivat!

It was about a week ago one knittingsister introduced her owl mittens in Raverly. They were knitted of Handu yarns and among many others I drooled them and said something like I´d like to have pair of those too. Now I have! Surprise! They are lovelylovelylovely! Thank you Laura, this makes me feel world is worth living again.

Tämä saa jälleen uskomaan, että maailma on ihan mukava mesta. Kiitos, Laura!

* * * * *

Handussa on taas uusi perheenjäsen. Pysykää näppäimillä, kerron huomenna siitä lisää.

Stay tuned. Tomorrow I will tell all of your new family member. Not the baby.

Kausiyksinhuoltajuuteni päättyi viime yönä, kun Ladakuski palasi viillettämästä pitkin Vienan-Karjalaa. Sehän tekee sitä ihan työkseen, mutta ei ole taas aikoihin käynyt.

Oli myös käynyt tapaamassa Santra Remsujevaa, joka on viimeisiä runolaulun taitajia. Santralla alkaa ikää olla sadan huippeilla, mutta hän oli halunnut lähettää perheellemme lahjaksi lapaset kullekin. Lapasia oli ollut kymmeniä! Ja tyttärensä totesi äidistään: "Tikuttau, tikuttau!". Neuloo kuulemma ihan koko ajan. Muttei enää paljoa kuule eikä näe. Lankoja on myös vaikea saada, kuten korillisen värityksestäkin saattaa päätellä. Oli luvattu ensi kerralla toimittaa.

Muutakin koriin (!) sitten oli matkalta eksynyt, tosin ihan valuutalla maksetuina.

 

* * * * *

Itse olen heilunut kameran varressa.

Koneeni ja kamerani poistivat muistikortiltani lauantain kaiken työn. Latasin kuvat ja kun kone oli ne muka ladannut, kuvia ei ollut missään ja kamera oli formatoimassa oma-aloitteisesti korttia! Ja niin hyviä kuvia! Kiroilin aika kovasti.

Tänä aamuna velho-Ladakuski yhtäkkiä sai kaivettua kuvat "jollain ohjelmalla" alustetulta muistikortilta. Mahtavaa! Elämä on pelastettu!

Sisaren- ja kummipoikani oli minulla The Kirja -mallina. Tässä on se nuori mies, (12v), josta tässäkin blogissa on aina välillä kerrottu - lähinnä kädenjäljestään. Olemme muuten erityisen ylpeitä siitä, että tämä nuorukainen palkittiin kolmannella palkinnolla valtakunnallisessa OKO:n piirustuskilpailussa.

(Pahoitteluni oudosta rajauksesta, mutta en halunnut paljastaa mitään tärkeää!)

Olemme kuulemma hänen kanssaan melko samannäköiset, minä ja hän...

* * * * *

Lopuksi vielä lifestyleosiossa:

olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein mitä on

(P.Mustapää: Tein lasinkuultavan laulun)

 

 

Oli melkoinen tervetulotoivotus se, kun heti Shetlannistapaluuni seuraavana yönä heräsin kainalostani kuuluvaan yökkäämiseen. Siitä lähtien yökkäily olikin pyykkäämisen äänten lisäksi yleisin mekkala tässä talossa. Tervetuloa kotiin!

It was quite a welcome to wake up next night when I came back in a sound of vomiting. After since I have been helping little patient and washing sheets, towels and clothes. Welcome home!

* * * * *

Nyt pikkupotilas voi jo paremmin ja katselee kolmatta kertaa Heinähattua ja vilttitossua. Äiti saa hehkutella vielä hetken Shetlannintuliaisillaan. Nimittäin käsinsidotulla, kirjoneulepäällysteisellä muistikirjalla,

Now she´s feeling better and watchin DVD´s. Mom can still fall in her memories of Shetland and love Shetland treasures:

käsinkehrätyllä baskerilla:

kynsikkäillä

ja muistoilla:

 

* * * * *

Shetlannin langat pääsevät puikoille heti, kun saan vanhaa valmista. En millään voi käsittää, kuinka pieniä ovat vastasyntyneet vauvat, haalarista on tulossa varmaan vuosikkaan kokoa. Mutta muistaakseni ipanoilla on ollut tapana kasvaa...

Shetland Wool will jump on my needles after baby overall gets ready. This will not be a size of newborn, more like one year. But if I remember it right, they tend to e growing...

 

Olen palannut Shetlannista viime yönä. Reissu oli rankka ja iloluontoinen. Mutta kyllä kannatti! Ja nyt väsyttää.

Taisin räiskiä matkalla jotain kuutisensataa kuvaa, saatte tässä vain hieman makua. Heti saapumusiltana - 18 tunnin matkustuksen jälkeen - lähdettyäni evästä etsimään, törmäsin hotellin kulmalla...

lankapuotiin. Eikä mihin tahansa. Jamiesoniin.

I came back from Shetland. First evening I found Jamiesons store at the corner of my Hotel. Hm. I also bought a little quite a lot of yarn.

Seuraavana aamuna tarttui hihaankin pikkuisen jotain. Tai siis aika paljon jotain...

Maisemat olivat melkoiset. Aika uskomaton, karu ja puuton saari(sto), tuo Shetlanti.

Views were amazing. And sheep everywhere.

Ja näitä hiippareita pyöri ihan kaikkialla.

Ostin myös neuleita ja neuletavaraa, niistä ehkä myöhemmin lisää. Jopa ohjeen Lerwick Shawliin, (ravelry) paikalliseen ihanuuteen.

I also bought lots of knittery stuff, for example pattern for Lerwick Shawl. Later of them later. And I found a plenty of lovely things in Shetland Museum.

Shetlannin museosta olisi paljonkin kuvia ja kerrottavaa, näin uskomattomia paikallisia huiveja ja neuleita pilvin pimein. Hienosti rakennettu museo, jossa pääsi myös hiplaamaan kaikenlaisia museoesineitä. Tosin just ei näitä:

No, töissähän siellä sitten tietenkin oltiin. Kuva on sessioistamme, käsissä norjalainen käsityön taidonnäyte Hardangerviulu:

And of course I was there for work. This is Norwegian artpiece, Hardanger Fiddle.

Huh huh! Aika reissu. Hienoja uusia ystäviä ja paljon soittoa, laulua, jamittelua ja kaljaa (tosin ei minulle). Loppuun vielä huvituskuva:

Lots of new friends, playing, singing and jam sessions. And beer (but not for me). And some funny pics for you:

Ja toinenkin:

* * * * *

Tuliaset on monet sano mummo:

* * * * *

Paluun kunniaksi päivitin kauppaan kamalan määrän säästyneitä sukkalankoja. Jos joskus jäit nuolemaan näppejäsi jonkun tietyn värjäyksen kadottua, tässä saattaa olla tilaisuutesi!

Ensinnä, tiedotus:

Lähden ihan oikeiden töiden merkeissä Shetlantiin ensi viikoksi, 26.4.-3.5. ja tällä aikaa Handussa ei tapahdu mitään. Kauppa toimii, sieltä voi tilata, mutta toimitukset tapahtuvat vasta viikolla 19. Kannattaa siis toimia tällä viikolla, jos on kiire.

Shetlanti on tietty villamekka, katsotaan kuinka ämmän käy. Oikeasti lähden sinne liidaamaan meitin maisterisopiskelijoiden pohjoisen ulottuvuuden yhteisesiintymistä, mutta kyllä se nummilla samoilu ja lampaiden haistelukin on aika kiehtova ajatus.

I will be off to Shetland next week, and my shop will be quite quiet then. I will be leading some of our students there in festivals. Of course Shetland is the capital of wool, let's see what happens there...

* * * * *

Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Isäni täytti kunnioitusta herättävät 80 vuotta ja niissä merkeissä järjestettiin paitsi maanantain sukulaisjuhlat, myös sunnuntaina mahtavat kekkerit: konsertti, joka veti kirkon täyteen kuin nuijalla lyöden. Me, perhe, saimme paikat pylvään takaa takarivistä, irtotuoleilta. Ukko itse liidasi melkein koko konsertin.

My father filled 80 years last weekend. He had a great party: a choir concert for a full churchfull of audience. And he was conducting himself most of the concert. Even my three-year old daughter listened Granpa´s concerts whole 90 minutes. Only the last 10 minutes was little too much.

I have promiced to live still 60 years. I hope I can do it in as well condition as him.

Olen erityisen ylpeä kolmevuotiaastani, joka jaksoi kuunnella koko puolitoistatuntisen kuorokonsertin pyörimättä ja hiiskumatta. Vasta viime metreillä alkoi tytär herpaantua.

Olen itsekin uhannut elää vielä 60 vuotta. Voi kun saisin noin hyvässä kunnossa sen ajan viettää! Onnea, isä!

 

* * * * *

Olen neulomassa Rowanin Felted Tweedistä vauvan villahaalaria. Arvioikaa nyt, onko se poikien vai tyttöjen väri? Toisaalta minun maailmassani ei ole poikien ja tyttöjen värejä, on vain värejä.

I will be knitting baby knits from now on, quite much, I think. Is this for boys or girls?:

 

* * * * *

Väreistä puheen ollen, päivän väri on nimeltään Juicy Fruit on paistetta päivän.

 

 

 

Olen saanut tämän päivän ihailla luonnon käsityötaitoja. Rouva Ristihämähäkki on valinnut työhuoneeni ikkunan takaa paikan pyydyksilleen.

Vähänkö Rouva on muuten iso! Ei sitä kuvasta oikein huomaa, mutta sen keskimollukka on ainakin puolentoistasenttinen! Eikä näy kuvassa komea selkäristikään. Mutta luomus näkyy!



Päivän (ihmisten) lankojen kantava teema on räväkät ja rauhalliset. Rauhalliselle on ispiskuvakin.












Langat on menossa Sinne. Rouva Ristihämähäkki varmaankin kotio ja Herrat Pyhät eivät varmaan minnekään muutamaan sataan vuoteen.

Nyt mulla on näitä täällä. Nimittäin puikkopusseja. Ensimmäinen erä on jo kaupassa. Erilaisia, erilaisille puikoille ja koukuille. Pieniä ja isoja. Retroa ja ei-niin-retroa. Lisääkin varmaan tulee myöhemmin. Ainakin Piia kovasti jatkaa sommitelmiaan.










Ai että mä ihailenkin ihmisiä, jotka osaavat ommella. Ja Piia on ihan ammattilainen. Mahtavaa seurattavaa.

Tässä vielä leikkiä mosaiikintekokoneella. Hm. No käykää puodissa katselemassa lisää.

Tämä postaus sisältää silkaa ihailua. Ei neuleita.

Katsokaa tätä takkia! Blogilapsi on se onnekas!





(Paparazzina toimi synttärisankari-veljeni, jolla on paremmat värkit ja siistimpi koti.)

Kiitos Elli Velli K. Ihailuni on suunnaton.

Oletteko nähneet uusia Benettonin mainoksia? Taitaa lanka ja neule olla muotia?




Olen pimittänyt kuvia yhdestä ihanasta kirjasta. Sain nimittäin vihdoinkin käsiini halajamani The Rowan Book of Little Knits:in.



Kuten olette ehkä huomanneet, olen ollut kovasti innostunut lasten neuleista viime aikoina. Tämä vain ruokkii ihastusta. Mistä ne ovatkaan löytäneet niin ihania lapsia, neuleidoita ja interiöörejä?!

No niin. Täksi viikonlopuksi kymmenvuotias kummipoikani tuli ystäväni Samin kädentaitoworksoppiin ja poika lähtikin intoa puhkuen kotiinsa. Positiivista oli, että Samikin vaahtosi tohkeissaan uusista ideoistaan. Molemminpuolinen etu siis. Poika on nimittäin melkoinen generaattori.

Itse en olekaan saanut sitten mitään neulotuksi, kun olin workshoppilaisten ja Blogilapsen huoltojoukoissa. Purin kylläkin loppuviikosta neulomani puseronpuolikkaan. Mutta pieni siitä olis tullu.

Esittelen kuitenkin tuliaisen, jonka kummipoika toi, myöhästyneeksi synttärilahjaksi Blogilapselle. Tiedättehän sellaiset lapsen makuuhuoneeseen ripustettavat linnut, lokit tai joutsenet, joiden narusta vetämällä ne alkavat lentää? Mutta meillä nyt lehmätkin lentävät. Aika hieno tämä on, poika oli nykertänyt tämän kokonaan itsekseen, ideoimisineen, sahaamisineen, maalaamisineen päivineen. Tasapainottaminen oli ollut kuulemma melko hankala homma... uskomaton jätkä, sanon minä!




Kiitos Tatu ja Sami,

- se on siun pappais tekemä se rukki.
- niin se on, se.
- Antti niitä teki sota-aikaan ihan työkseen?
- nii hää tek, Kotkassa vai mis hää silloin ol?
- niin, siinä piti tehdesä olla sorvit ja kaikki, että mistä niitä sota-aikaan...
- se oli semmoinen mies, miu veljein, että ens sii tehtii työkalut mitä tarvittii.
et hää sit ite sen sorvinkii siihe hättää...



On se jo vanha rukki. Mutta minusta kaunis, tunnearvo on mittaamaton, mummikin tällä kehräili aikoinaan. Mutta siitä huolimatta se Louetin moderni värkki minulle jo vähän kuiskailee... vaan ei sen hinta! Kokeneet, onko nuo sitten hintansa väärtejä?

Koska omat käsityöni tällä viikolla kirjaimellisesti seisoo (sic!) näytän oikeiden mestareiden teoksia.

Kuvassa on äitini pistelemä harakka eli sorokka, karjalaisen naidun naisen naisen päähine. Tämä lienee Kurkijoen kansallispuvusta, jonka äitini on kokonaan väkertänyt. (Niinkuin ne viisi muutakin pukua).
Meidän sen puolen suku on Kurkijoelta.
(Okei, myönnetään, mutta Länsi-Inkerissä on olleet melko samanlaiset päähineet.)




Vaikka en olekaan tarkalleen ottaen vaatimusten mukainen naitu nainen, olen tavattavissa tuo päässä tänään klo 18 ja huomenna klo 15 Itäkeskusken Stoassa.


Ja sitten sihen toiseen mestariin:

Ilotaan nyt tääki ilta
muihen iltojen mukkaa,
tämän päivän pään perästä
tämän iltasen ilosta
niin meistä joku sanoo
muutomannet muistelloot.

Niin laulo Larin Paraske
viitasilmä vieritteli
lettiniska leuhotteli
maksa ei paska paitojaane
ei huono harakoitaane.

(Tervetuloa konserttiin.)

Koska Sari P. ilmoitti saaneensa  Sherborne Abbeyn valmiiksi, päätin perustaa kuvagallerian ohjeen yhteyteen. Muuten: Hienoa työtä, Sari!
Jos siis olet neulonut tai neulomassa SA:tä, olisin kovin iloinen, jos saisin liittää sinne kuvia valmistuneista töistä. Laittakkee viestilöisiä!


Pian valmistuu sitten Dorset. Se on nimeltään Blogilapsen palmikkovillis.

Blogeissa on kiertänyt meemi, jossa mietiskellään jämälankojen käyttöä. Minä päätin olla osallistumatta meemiin, mutta näytän kuvilla, mihin minun jämäni päätyvät.

Vien kaikki langanloppuni kahviloitsijataiteilijaystävälleni Kirsti Lakopoulokselle ja hän ompelee tai oikeamminkin kirjoo niistä uskomattomia kuvia. Siis todellakin, ompelee! Aika mestari!
Ylemmässä kuvassa on taiteilijan mummo ja alemmassa pilakuvassa on Sauli Niinistö vaalien alla:





Niin, ja lämmin kiitos kaikille ulkoasua kommentoineille. Palannen viileisiin sävyihin taas kun näpräysvimma iskee. Siihen saakka epämääräisen punertava olkoon sanani. [Ja muuten, edellisen tausta EI ollut valkoinen sekään, se oli vihreä :) ]