*PATTERN: 
Mission impossible...
25.02.2006 - 22:02 / Kategoriat: Puikoilla
Tämä olympianeuleeni ei yksinkertaisesti voi valmistua ajoissa. Kaikenlaiset huolet, murheet ja työt tekivät tästä mahdottomuuden.
Koska tämän tappion tunnustaminen ja pettymykseni nieleminen on minulle yhtä piikkilangan nielemistä, julkaisen itseäni lohduttaakseni kuvan neuleperheestäni:
Jään sormet kivistäen itkemään kultamitalini perään. I stay here crying for my golden medal.
This Olympic Knit of mine simply can´t be finished early enough.
Koska tämän tappion tunnustaminen ja pettymykseni nieleminen on minulle yhtä piikkilangan nielemistä, julkaisen itseäni lohduttaakseni kuvan neuleperheestäni:
Because I am very very disappointed, I publish a photo of my knitfamily to comfort myself:
Jään sormet kivistäen itkemään kultamitalini perään. I stay here crying for my golden medal.
Tuo neuleperhekuva on ihana :)
Onneks tuota työtä ei kuitenkaan kokonaan tarvi kesken jättää =O).
Elämässä vaan näköjään tapahtuu muitakin/tärkeämpiäkin? asioita kuin neuleet.....tai joskus ne joka tapauksessa ohittaa hetkeksi?
Kyllä tuosta neuleperhepotretista tännekin asti huokuva lämpö ja rakkaus voittavat yhden blogikultamitalin;)
Kauniisti sinä käsittelet noita värejä ja kuvioita.
You have a lovely family,lovely knitted things ans just one unfinnished...
And today Sweden -Finland.Gold or silver.
It can't be better
Ulla in the north of Sweden
Hieman kateellisenakin täällä kommentoin.
Ei se neuleolympilaistyön ollut tarkoitus ahdistaa, se on tehtävä siinä tahdissa kuin hyvältä tuntuu. Sulla on kuitenkin todella tyylikästä jälkeä puikoilla, joten eipä mitään hätää. Teet vaan loppuun ja sie olet mitalis ansainnut!
Ja Piua: En ole sukua ja fanitankin vain periaatteessa. Siis K.F. tekee upeita töitä, sitä ei käy kiistäminen, mutta jotenkin musta tuntuu, että herra on ehkä vähän... miten sen nyt diplomaattisesti ilmaisisi... 80-lukulainen?