Kaikista huvittavinta on se, että moni tuomitsee arvostelusi hurskastelemalla "että annetaan kaikkien kukkien kukkia". Eikö tällöin pitäisi antaa tilaa myös sinun mielipiteillesi?

Itse puuttuisin lähinnä tuohon käytettävyyteen jota voi ajatella niin esteettiseltä kuin sisällölliseltäkin kannalta. Ainakin blogin ulkoasu on minulle vain pohja, se ei itsessään ole mikään taideteos. Ehkä perusvalkoinen lay-out on vähän tylsä, mutta sellaista blogia on helppo lukea. Myös tekstiin voi kiinnittä hieman huomiota, vaikkei se olisi kieliopillisesti täydellistä, niin ainakin sen tulisi olla helppolukuista.

Ja omat kommentitkin kannattaa lukea toiseen kertaa, ettei tule kirjoitusvirheitä. Heh.

Jokainen tyylillään :) Ja pahus minkä linkin laitoit - olen koukussa!

Minä en myös käsitä tuota kiukkuisuutta. Omaa mielipidettäsihän sinä sanoit ja omaa makuasi kerroit. Jokaisen myös kannattaa välillä miettiä, ketä varten blogia pitää. Itseään vai muita. Ja mikä se oman blogin sisältö ja idea on.

Haha! "Älä vaan jää koukkuun!" :D

Minusta se sinun kirjoitus oli tosi hyvä, ja rakentava. Ne kommentit olikin sitten vallan jotakin muuta. Ja mie ymmärsin, että sie kirjoititkin enempi itsekriittisessä hengessä, tai siis oman blogin kehittämisen kannalta.

Ja niin pitäisi ollakin. Sen enempää hurskastelematta, totuus on, että kenenkään ei ole pakko lukea ainoatakaan blogia, ja ne jotka lukevat, todennäköisesti tekevät niin, koska pitävät joistain (ei ehkä kaikista) blogin puolista. Jos joku lukee, eikä pidä mistään - no, en halua edes pohtia motiiveja siihen ;)

Joka tapauksessa, koska blogit ovat tekijänsä näköisiä ja niiden lukeminen on vapaaehtoista, minusta jokainen (Ilun, omani, koukuttajan, jne) teksti on enemmän suunnattu oman blogin tarkastelemiseen. Muiden blogeihin kun on kovin vaikea vaikuttaa. Ja toisekseen, blogin muuttaminen lukijoiden mielen mukaiseksi on aika mahdotonta - kaikkia on mahdoton miellyttää.

Tuo kiukkuisuus ja sormella osoittelu on kaikkea muuta kuin rakentavaa. Turhanaikaisella kitisemisellä ei tuoteta kuin pahaa mieltä. Sen sijaan yleisellä tasolla kirjoitetut tekstit, niin kuin Ilun tekstit, ovat enemmän moottoreita siihen, että bloggaaja voi tarkastella omaa blogiaan, omista lähtökohdistaan. Onneksi moni onkin tehnyt näin, eikä lähtenyt anonyymisti hillumaan toisten kommenttibokseihin.

Minusta tätä voisi verrata (kuten joku tekikin jo) olohuoneeseen. Blogia voi ajatella olohuoneena, jonka pitäisi olla ensin itselle paras paikka, ja sitten vasta muille. Hyvät käytössäännöt edellyttävät, ettei sieltä naapurin aidan takaa tultaisi anonyyminä huutelemaan, saati sitten sinne toisten olohuoneisiin reuhaamaan. Ja tuollainen "sen ja sen olohuoneessa on muuten ihan karseet verhot" on aivan turhaa mouhuamista, koska ne verhot voivat olla sen olohuoneen asujan ja käyttäjän mieleen, eikä kenenkään muun tarvitse pitää niitä. Siellä olohuoneessa vieraillessaan voi tietysti miettiä, sopisivatko samanlaiset verhot omaan olohuoneeseen, ja jatkaa pohdintaa omassa olohuoneessaan.

Saatoin mennä metaforan kanssa ihan pöpelikköön, mutta eniten minua näissä ottaa aivoon tämä totaalinen käytöstapojen unohtaminen, kun istuskellaan kotikoneen ääressä. Se oma napa ja oikeus mouhuamiseen on liian lähellä, ja unohdetaan, että ruutujen takana on toisia ihmisiä.

Kaikki edellä oleva ilman sarvia ja hampaita. Ja Ilulle kiitos asiallisista kirjoituksista ja kommenteista.

Meinasin taas :) kirjoittaa omaan blogiini tästä samaisesta asiasta, mutta sitten päätin jättää tällä kertaa väliin. En jaksa nyt sitä paskaa joka niskaan valahtaa jos suunsa aukaisee.

Joissain asioissa tää yhteisö on varsin suvaitsevainen ja hymistelevä ja ihana ja avulias ja yhteenhiileenpuhaltava, mut heti jos kritisoidaan mitä tahansa asiaa niin herne on nekussa ja monella.

Ja sun kritiikki oli varsin rakentavaa, positiivista ja hyvässä sävyssä annettua. Mä aikaisemmin tylytin varsin tyynesti ja tulokset on nähty ;). Tosin, kohdistamatta kehenkään, pohdinnan ja mietinnän ja Oman Blogin kautta, kuten sä myös teit.

Ehkä se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Tai jotain. Pakkovittuilua tähän päälle.

Ja ne napit, no samaa kuin se tissihuumori, kivaa hetken jos moinen huumorikukka iskee. Senkin vois ottaa vittuiluna ja väheksyntänä asian esille tuomisesta, mutta.. ehkä parempi jättää omaan arvoonsa.

Onpas mukava kiroilla toisen kommenttiosastolle, oma blogi puhtaana ;)

Kiitos tilasta ja kiitos keskustelusta ja älä huoli, meitä on moneksi ja herneitä on paljon.

Onpas koukuttava tuo peli. Upeita värejä :D

Heh..Tuulian kommentti tuli luettua ja käytöstapoja tuota..
Sori, kiroilen kamalasti sun olohuoneessa *nolona* Tosin kyllä mä joskus sillä mielialalla kiroilen ihan oikeestiki, mut en ehkä sun olohuoneessa.

Älkääs huolehtiko, mun olohuoneessa saa kiroilla, mutta mulle ei vittuilla.

:)

(Anteeksi kielenkäyttöni, se oli osasto "mutta vain kommenttiloorassa")

:)
En mä sulle uskaltaiskaa

Niin, se jäi hihittelyltäni sanomatta, että KIITOS tuesta tähän asti kommentoineet!

Emmie nyt kiroilua ihan tarkottanu noilla... Enkä määkään uskaltas ilun olkkariin tulla kiroileen ;D

Ihan hyvähän se on että keskustelua viriää, ja jokainen tehköön oman näköistään blogia, myös sinulla on tietty oikeus siihen ja omiin mielipiteisiin. Paras antihan näillä blogeilla on se, että pääsee toteuttamaan itseään ja sitä kautta kehittymään. Ihaninta on ollut neuvot ja avunanto, kun niitä on tarvinnut. :)

En kommentoinut siihen aiempaan postaukseen, kun tuntui ettei ollut mitään lisättävää. Asiaa kirjoitit, ja "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" - pitää varmasti paikkansa.

Itse en jaksa lukea saati sitten seurata blogia joka on vaikelukuinen: esim. vaaleanharmaa teksti harmaankirjavalla pohjalla, kovasti kirjoitusvirheitä, laajasti käytetty murre (murteet ihania, mutta kuunneltuna, en itse jaksa lukea murteella, satunnaiset murresanat ei häiritse mua).

Ja kuvat: niitä pitää olla, kuvaton postaus silloin tällöin on ok, mutta kuvaton blogi ei vaan kiinnosta. Mutta kuvien välissä pitää olla tarpeeksi tekstiä, neulon blogeja lukiessani, enkä jaksa scrollata alaspäin kokoajan. (Missä se hiiren ääniohjaus viipyy?)

Ja tykkään kun postauksessa on jotain asiaa, käsityöblogissa postaukset tyyliin "laitoin sämpylät juuri uuniin" ja 30min kuluttua "ihanan tuoksuisia sämpylöitä odottaa nyt tuossa pellillä jäähtymistä" saa kyllä mut tiputtamaan blogin omalta listaltani, vaikka käsityöasiat välillä olisivatkin kiinnostaneet.

Mielestäni blogia ei voi pitää vain itselleen, jos blogi on julkinen, listattu esim. blogilistalle ja "suomalaiset neuleblogit"-listalle eikä vaadi salasanaa. Kyllä siinä vähän pitää lukijaakin miettiä, vaikka blogi olisi sitten "omannäköinen". Päiväkirjaa voi edelleen pitää, jos vaan itselleen kirjoittaa. Sitä voi pitää ihan omalla kotikonellakin, jos haluaa vaikka "ylläpitää listaa tehdyistä käsitöistä"...

Niin, mielestäni et kirjoittanut siitä, minkälainen jonkun toisen blogin pitäisi olla, että sitä jaksat/haluat seurata, vaan kirjasit ylös yleisesti hyviä ohjeita, niin itsellesi kuin meille muillekin. Ja jos joku asia tuntui särähtävän henk.koht. pahasti, niin ehkäpä sitä sitten sopii miettiä.

Ja joo, en koukuttunut, en yhtään... :) Viimestä tasoa en läpi saanut, höh.

Ai niin, ja sulla käy täällä niin valtavasti porukkaa, se osoittaa, että sinulla on annettavaa. Minä jos yritän aloittaa jonkun keskustelun, siellä on korkeintaan kolme kommenttia... :)

Minusta kirjoituksesi oli asiallinen ja ei siinä mielestäni mitään loukkaavaa tai kiukkua aiheuttavaa ollut. Tunnustan, että kaikkia kirjoitukseesi tulleita kommentteja en ole edes jaksanut lukea. Itse lisäsin napin blogiini, koska se on minun mielipiteeni asiaan ja mielestäni myös vitsi asiasta noussutta kohua vastaan.

Ööh.

Minusta kirjoituksesi oli hyvä, mutta siitä poikinut keskustelu vähän siel sun täällä ja erinäiset herneenpalko-nenässä jutut mihin törmäilin eivät sitten enää olleet kaikki sitä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun neulepiireissä alkaa mylläkkä väärinblogaamista kohtaan. Tämä keskustelu on ollut jo useita viikkoja monessa muodossa esillä eikä tämä sinun kirjoituksesi mielestäni mitenkään erityisesti alkuräjähdys ollut. Pahoittelen jos omalta osaltani omassa merkinnässäni jätin sanomatta mihin reagoin, mutta se oikeasti oli koko soppa useamman kuukauden ajalta vähän jokapuolen.

Pahoittelen jos pahastuit joko kirjoituksestani tai bloginapeista jotka syntyivät neuletapaamisen jälkimainingeissa, mutta oikeasti en itse ainakaan kuvitellut sinun asettavan omia sääntöjäsi yleispitäviksi säännöiksi joita muidenkin pitäisi noudattaa. Sensijaan aiheen tiimoilta ympär ämpär vellonut keskustelu ei ole ollut enää pelkkää "minä haluan tehdä näin"- keskustelua vaan se on sisältänyt myös aika paljon agressiota ja joissain paikoin jopa kommenttiketjuissa suoraan "toi on ihan huono blogi"- tasoista lapsellista osoittelua anonilleiltä joiden ip-osoitteet alkavat olla jo entuudestaan turhankin tuttuja.

Bloginappien ei ole ollut tarkoitus kohdentua sinuun tahi keneenkään erityisesti vaan pikemminkin kohinaa itseään kohtaan (ei tää nyt oikeasti VOI olla noin vaikea asia, kyllähän blogeja pitää voida kehittää ja miettiä myös julkaisutilana! Keskustelua pitäisi voida käydä ilman toisten tahallista loukkaamista, kuten esim. Ilu tai Tuulia ovat merkinnöissään tehneet.). Samanaikaisesti on muistakin kuin minusta huvittavaa ja absurdia ajatus, että olisi olemassa jokin yleispätevä tapa blogata "oikein" tai "väärin" tai että kaikkien pitäisi tähän muottiin edes pyrkiä. Blogaaminen on mukava harrastus, mutta tietty ammattimaisuuden vaatimus mitä aika-ajoin lueskelee kaikenlaisista (ei siis vain neuleblogeista) on ristiriidassa pohjimmaisen bloggaamisen idean kanssa. Ja se ideahan oli: "että jokaisella joka haluaa on mahdollista julkaista juuri sellaista sisältöä ja juuri sillä tavoin kuin itse haluaa ja samalla verkostoitua muiden kanssa".

Pörrön kanssa samoilla linjoilla. Tuskin kukaan sun postauksesta suuttui, mutta niistä kaikista kirjoitusta seuranneista osoittelevista kommenteista kylläkin.

Itse laitoin sen "blogaan väärin" -napin blogiini ihan vitsinä siksi, koska olen saanut muutaman anonyymin kommentin aiheesta "musta on ikävää lukea sun blogia, koska siellä ei aina ole neulejuttuja". Sehän siinä tykkäämättömyydessä ihmetyttää, kun en ole ketään kurkusta kuristamalla ja kirveellä uhkaamalla pakottanut lukemaan.

Ja eikö mullakaan muka ole lauantai-iltana parempaa tekemistä kuin nörtteillä jostain yhdentekevistä blogikiemuroista...ei kai sitten.

Minustakin kirjoitit ihan asiaa, ja asiallisesti. Lienee itsestään selvää, että hyvää tekstiä on kivempi lukea kuin huonoa, että hyvät kuvat ovat kivempia kuin huonot jne. Olen äimistynyt siitä, että joku voi tästä loukkaantua. Eri asia on tietysti, jos menee jonkun blogiin kommentoimaan, että "sun blogi on ihan huono ja kirjoitat huonosti ja kuvasikin ovat ihan huonoja", mutta tätä kai tapahtuu ani harvoin.

Se, mikä tässä keskustelussa on ollut positiivista huomata, ja olen tosiaan lukenut ainoastaan tämän blogin keskustelua, on että ihmiset selvästi pitävät hyvin erilaisista jutuista blogeissa. Joku ei pidä tingeltangeleista, joku toinen lehti- ja kirja-arvosteluista ja toisille nämä ovat tervetulleita tai jopa parhaita juttuja blogeissa jne. Ja tämähän tarkoittaa, että kaikki voivat pitää blogia oman mielensä mukaan ja ne lukevat, jotka pitävät ja ovat kiinnostuneita ja miksi muiden edes tarvitsisi?
Ja toisaalta niille, jotka kaipaavat lisälukijoita blogeilleen, on tietenkin ihan kivaa tietää, missä on mättänyt, jos lukijoita ei omasta mielestä ole tarpeeksi.

Olipa mukavaa, että vielä kuitenkin jatkoit aiheesta.
Luulen, että aiempaa postaustasi ei osattu ajatella laajempana (kuin sormella osoitteluna). Tuossa ylempänä tulikin jo ilmi tuo, että siellä ruudun takana on ihminen. Ehkä sitä inhimillisyyttä ja kykyä käsitellä ja ymmärtää sitä tarvittaisiin molemmille puolille ruutua vielä lisää (ketään jälleen sormella osoittamatta).

Jos näistä asioista puhuttaisiin, monta asiaa kertoisi enemmän meistä kaikista. Intonaatio, asennot, sanavalinnat.. nyt kaikki tulkitsevat kirjoitettua tekstiä omista lähtökohdistaan. Ja se on oikeasti välillä vain luetun ymmärtämistä.. toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan?

Toivon mukaan tätä keskustelua jatketaan vielä jossain, jotenkin, ilman osoittelua.

No jopas jotakin.

Minä olen ollut aivan tietämätön siitä, millaiseen mylläkkään tämä juttu johti. Nyt vasta, kun kirjoitit uudestaan tästä, kävin lukemassa noita edellisen käsittelykierroksen kommentteja ja paria toisen blogin postausta. En voi kuin ihmetellä sitä, miten tähän suhtaudutaan. Minusta on ihan yhtä oikein ja oikeutettua sanoa, ettei tykkää tingeltangeleista kuin että jos ei tykkää Idols-Annasta tai pitsiverhoista tai keltaisesta väristä. Kyllähän kaikki tietävät sanomattakin, että täydellistä blogia ei ole olemassakaan ja aina on joku, joka ei tykkää.

En oikein ymmärrä sitä, miksei saisi luetella asioita, joista ei pidä. En ole nähnyt yhtäkään kirjoitusta, jossa olisi yksiselitteisesti sanottu, että kaikkien pitää olla samaa mieltä kirjoittajan kanssa tai ehdoteltu, että lukijat kiireen vilkkaa menisivät muuttamaan oman bloginsa kirjoittajan mielihalujen mukaiseksi. En ole huomannut kenenkään edes yrittävän laatia yksin ja itsevaltiaan ottein koko blogistaniaa koskevia ohjeita blogin pitämiseen.

Mutta tottakai jokaisella meillä on mielipide, joka on omasta mielestämme oikea. Ja tottakai minä voin sanoa, että en pidä muiden blogeissa asioista x, y ja z. Eihän se tarkoita sitä, että yrittäisin asettua toisten yläpuolelle tai sanella muille, kuinka heidän täytyisi asioita hoitaa ja blogia pitää.

Kiitos vaan superaddiktoivasta pelilinkistä :P jäi blogien luku ihan kesken, kun jumahdettiin kahdeks tunniks miehen kanssa pelaamaan tuota.

Kritiikkikeskustelu hämmentää itseänikin. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, kun siitä niin suivaannutaan, vaikkei mun mielestä edes morkattu muiden blogeja!

Sun kirjoitukses laittoi kyllä miettimään, kummoinen blogi itseltä löytyy ja olisko siinä jotain kehittämisen varaa.
Lopulta totesin, kun lueskelin tätä koko juttua eri blogeista, et se on mun blogi ja tykätköön se ken tykkää. Ketään ei ole pakotettu lukemaan sitä.
Jokainen omalla tyylillä.

Hyvää pääsiäistä !!

Minusta tuo alkuperäinen postaus oli hyvä, rakentavaa juttua ym. Mutta kun sen postauksen kommentteja luin, niin rupesi vähän tuntumaan ikävältä. :( Minulla ei itselläni ole mitään juttua jonka takia poistaisin blogini listalta, tai siis ei mitään semmoista että "toi tekee liikaaa kielioppivirheitä" ym. Itsellenikin niitä tulee (aika usein). Huomaan suurimman osan sitten kun luen uudestaan läpi... :)

Mutta hyvä kun otit asian esille. Ihan mielenkiintoista oli lukea kommentteja, vaikka jotkut olikin kirjoitettu vähän ikävällä mielellä. :)

Kyllä mun mielestä omassa blogissa saa kirjoittaa mitä haluaa ja olla omaa mieltänsä asioista. Jos lukijaa ahdistaa niin onko pakko lukea? Omissa kommenteissa mua ärsyttää nuo kirjoitusvirheet, jotka johtuvat osittain vaivasta, joka tekee kirjoittamisesta hankalaa. Kaikkea ei aina jaksa tarkkaan oikolukeakaan. Toisaalta minusta on ihan kiva, että murrettakin käytetään. Jokainen tekee omanlaisensa blogin itseään varten. Näin minä olen sen ajatellut.

niin, piti vielä lisätä että sulla on ihana blogi ja upeita neuleita! ;)

Palaan minäkin vielä aiheeseen. Luin uudelleen alkuperäisen kirjoituksesi, koska aloin jo epäillä omaakin sisälukutaitoani kaiken tämän todistelun keskellä.
Kuten sanottua, sana on vapaa, etenkin jokaisen omassa blogissa. Heitit pallon lukijoille toivomalla kannanottoja sekä kommentteja. Niitä tuli sekä puolesta että vastaan, sillä keskusteluahan ei voi jarruttaa eikä lopettaa, kun se kerran on saanut siivet selkäänsä.

Tämä aihe selvästi jakaa meidät kahteen ryhmään. On niitä, joiden mielestä monetkin asiat blogeissa ovat ärsyttäviä ja jotka kokevat tarpeelliseksi myöskin kertoa näistä asioista.
Toiset ilmeisesti suhtautuvat varmaankin jo lähtökohtaisesti eri tavalla blogeihin eivätkä pidä arvostelusta tai inhokkilistoista, kohdistui se heidän omaan blogiinsa tai ei.

Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään ja pidän blogia jokaisen omana yksityisalueena sikäli, että on hieman kyseenalaista arvostella toisten "olkkaria" julkisesti.
Vaikka mainitsitkin tällä hakevasi parannusta omaan blogiisi, luettelit kuitenkin listan asioista, jotka "saavat sinut pudottamaan blogin omalta suosikkilistaltasi".
Tältä pohjalta top5listaa lukiessa sen voi jo kokea hyvinkin henkilökohtaisena, etenkin, jos blogin pitäjä kokee, että juuri hänen bloginsa edustaa montaakin kohtaa tuossa inhokkilistassa.

Inhokkilista sinänsä on jo hieman tuomitseva ilmaus ja arvelithan itsekin tämän aiheen puolestaan päätyvän jonkun "inhokkilistalle". Ei siis liene niinkään yllättävää, että asia on herättänyt kiivasta keskustelua :).
Mulla taitaa olla niin kova pää, etten osaa millään ottaa noita kyseisiä arvioita henkilökohtaisesti, mutta joku saa mut tässä nousemaan takajaloilleen "heikompien" puolesta.

Eikä mulla ainakaan ole mitään erityistä pyrkimystä kenenkään suosikkilistalle, sellainen suosio on jo oikeastaan vähän pelottavaa.

Anteeksi, kun paasasin taas täällä!
Jos pääsiäisen jälkeen vielä tuntuu tarpeelliselta, niin voisihan tätä keskustelua vielä jatkaakin, nyt kuitenkin toivotan oikein hyvää pääsiäistä neuloja - ja blogikollega Ilulle sekä kaikille keskusteluun osallistujille!

Tapaamisiin :)!
Helmis

(nyt vielä hetken miettiminen, tallennanko vai enkö ;) )

"Rakentava ja kehittäväni omaa blogia" Hyviä ajatuksia. Ehkä asiaa olisi kuitenkin pitänyt lähestyä jollakin muulla tavoin kuin listaamalla top viisi asiaa mitkä blogeissa ärsyttää ? Ei vaikuta kovin rakentavalta. "Pahoitin mieleni", mitä sitten odotit löytäväsi kommenttilaatikosta kirjoituksesi jälkeen, pelkkää peesausta? Ken leikkiin ryhtyy (ja varsinkin sen aloittaa), se leikin kestäköön.

Minä en ole vieläkään käsittänyt sitä, miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos joku sanoo, ettei pidä kirjoitusvirheistä tai tingeltangeleista. Minä en pidä hapankaalista, monenko mieli nyt pahoittui?

Koukuttaja, jos olet kylässä jossain, ja emäntä tarjoo sulle hapankaalia, niin sanotko että minä en pidä hapankaalista vaan jätätkö vain syömättä? Kummasta emäntä loukkaantuu, vaikka ymmärtääkin sen, että kaikki ei hapankaalista pidä? Siinä on vivahde-ero. Kyse ei ole siitä pidätkö sinä hapankaalista vai et vaan siitä miten sinä sen asian ilmaiset. Vai ilmaisetko ollenkaan.

Enpäs malta olla minäkin sanomatta tähän omaa mielipidettäni.
Alkuperäinen kirjoituksesi, Ilu, hieman kolautti.
Epävarmana ihmisenä ja suht tuoreena bloggaajana tuntui, että sellaiset asiat, joihin puutuit, asiat, joista et blogeissa pidä, löytyvät juuri minun blogistani. Ei, ei...en kokenut sitä itseeni kohdistuvana arvosteluna, huomasinpahan vaan, että asia on näin. Tekstini vilisee kirotusvireitä, jutut on mitä sattuu ja kuvatkin kehnoja. Kirjoituksesi sai minut oikeasti AJATTELEMAAN blogin pitämistä. Koska kerran bloggaan ja blogiini pääsee ilman salasanaa, on aivan oikein odottaa siltä jotakin. Minun, kirjoittajan, tulisi hieman ajatella blogini ulkonäköä ja sisältöä. Ei kuitenkaan niin, että kirjoittaisin lukijoita mielistelläkseni vaan siten, että itsekin voisin olla ylpeä blogistani ja sen sisällöstä. Voisin jopa kehittyä tällä saralla...
Blogeja verrattiin olohuoneeseen. Voisihan sitä verrata myös ystäviin; harvalla on vain yksi ystävä, jonka kanssa tekee kaikenlaista yhdessä. Monella on useita ystäviä; on lenkkikavereita, työkavereita, harrastuskavereita jne. Lenkkikaverin kanssa ei välttämättä juttele ja touhua samoja asioita kuin työkaverin kanssa. On blogeja, joita seuraa sujuvan tekstin vuoksi tai sellaisia, joita seuraa mahtavien ideoiden takia, vaikka tekstin sujuvuus, ulkonäkö tai muu seikka ei niin miellyttäisi. Kuten sen, ketä pitää ystävänään , voi valita, voi valita myös sen, mitä blogeja seurailee. Toisaalta, elämän rikkaus on ihmisten ja siten myös blogien, erilaisuus.
Olen iloinen tämmöisistä keskusteluista. Ne antavat ajattelemisen aihetta ja tekevät blogien seuraamisesta mielenkiintoista puuhaa, varsinkin kun kaikki kommentoivat reilusti omilla nimillään.

Minä uskon kyllä, että sinä Ilu et pahassa mielessä alkuperäistä kirjoitustasi kirjoittanut, mutta kieltämättä asioiden nimeäminen inhokeiksi oli varmasti osaltaan kääntämässä asioita ikävämpään suuntaan. Kommenteissa jatkunut inhokkien etsiminen teki ainakin minun mieleni apeaksi. Taisi olla aika monella huono päivä tai jotain?

Minua myös hieman ihmetyttää se, että "ärsykkilistojen" vastustaminen tulkitaan niin, että mitään keskustelua ei sallittaisi. Minusta ei ole kyse siitä, vaan siitä, että asioista haluttaisiin keskusteltavan rakentavammassa hengessä. Paljon parempi lähtökohta ovat muutamissa blogeissa näkemäni listat siitä, mitkä asiat blogissa miellyttävät.

Ja minä olen ihan oikeasti, asiaa monelta kannalta pohdittuani sitä mieltä, että kaikki kukat kukkikoot. Ja vaikka olisin kuinka naivi, en pidä siitä, että internetille tavallinen negatiivinen henki tulee mukaan näihin käsityöblogeihin. Jokainen kuitenkin tekee käsitöitä omaksi ilokseen ja blogaa omaksi ilokseen. Kaikki eivät osin pidä kaikista kukista, joku ehkä inhoaakin tietyttä kukkalajia, mutta makuja on monenlaisia. Ja ne käytöstavat olisi hyvä pitää mielessä minunkin mielestäni :-).

Anonyymi, tuo taitaa olla kuitenkin vähän eri asia. Enhän tässäkään keskustelun aloituksessa ollut tarkoituksena kiertää luettelemassa toisten blogeissa, että minä en pidä juuri tässä blogissa tästä ja tästä ja tästä. Se on sormella osoittelua. Yleisesti ei-miellyttävien asioiden listaaminen on yleistä keskustelua eikä ole kohdistettu keneenkään erityisesti. Minusta on hassua, että näin monet ottavat itseensä yleisestä pohdiskelusta. Aivan kuin koko tämä aihe olisi suorastaan tabu. Mutta that's just me, ehkä olen liian yksinkertainen ymmärtääkseni kaikkea. Omasta puolestani voin luvata, että kerron sitten erikseen aivan yksiselitteisesti, jos haluan jotain toista ihmistä ehdoin tahdoin loukata. Muissa tapauksissa ei ole siitä kyse.

Yksi kommenttini hävisi jo taivaan tuuliin. Eli lyhyesti oma kommenttini. Saas kattoo hyväksytäänkö tämä.
Tuntuu siltä, että kirjoittaja hakee kamalasti myötätuntoa, eli että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä hänen kanssaan ja ymmärtää mitä hän kirjoituksellaan haki.
HALLOOO! Jos pitää blogia niin pitää varautua kaikenlaisiin kommentteihin. Ei kai siitä pidä tehdä elämää suurempaa juttua jos ei kaikki peesannut kirjoittajaa. Ei kannata pitää kommenttilootaa avoinna jos sitten itkee kaikkia kommentteja joissa ei kehuttu.

Jaaha...seuraava keskustelu voitais varmaan käydä siitä, että miksi osa ihmisistä olettaa omien mielipiteiden kertomisen ja toisten niihin vastaamisen herneiden vetämisenä nenään ;) Toisten kirjoitustapa kun on enempi tai vähempi suorempi kuin toisten, ja kirjoitetusta tekstistäkin helposti saa väärän käsityksen kun ei pysty kuulemaan äänenpainoja ja näkemään kirjoittajan eleitä. Puhumattakaan, että tuntis kaikkia.

Mielenkiintoista asiaa ja monipuolista palautetta olet saanut.

Voin itse innokkaana lukijana - erityisesti siis käsityöblogien lukijana - kertoa, että kirjoitusvirheet ovat kiusallisia ja yhdyssanavirheet erityisen kiusallisia minulle, joka entisaikojen maailmassa olisin varmaan voinut ansaita leipäni oikolukijana. Ne ovat harmillisia siksi, että "pomppaavat" tahtomattanikin silmiini ja vievät ajatuksen pois sisällöstä, joka saattaa olla ihan kiinnostava. Samoin kikkaileminen taustoilla ja siten vaikeasti hahmotettava teksti kyllä häiritsevät lukijaa.

Toisaalta on hyvä, että erilaiset ihmiset kertovat juttujaan eri tavoilla. Olohuoneeksihan jotkut ovat tätä sanoneet ja vieraileminen on vapaaehtoista. Kiitokset sinulle ja muillekin ahkerille bloggaajille!

Hyvä postaus!

Ei minulla keskusteluun ole oikeastaan muuta lisättävää kuin pari vinkkiä niille, jotka ovat huolissaan omasta oikeakielisyydestään.

Kannattaa kirjoittaa tekstit Wordilla ja käyttää ohjelman oikolukukomentoa. Ohjelma ilmoittaa sinisillä ja punaisilla alleviivauksilla ne kohdat, jotka se arvelee tarvitsevan korjauksia. Aina konekaan ei tiedä oikeaa muotoa vaan herjaa virhettä sielläkin, missä sitä ei ole. Esimerkiksi minun koneeni ei usko, että bloggaaminen on kahdella g:llä, eikä se huoli sanaa edes yhdellä g:lläkään ;D

Mutta noin suurin piirtein Wordista on suuri apu, kun haluaa kohentaa kirjallista ilmaisutaitoaan. Sitä paitsi siihen voi syöttää myös uusia komentoja. Itse käytän apunani Wordin englanninkielistä oikolukua silloin, kun kirjoitan englanniksi. Englanniksi kirjoitan taas harjaannuttaakseni huolestuttavasti kuihtuvaa kielitaitoani sekä ollakseni lukijaystävällinen vieraskielisiä tilkkuilijoita kohtaan.

Joitakin käsityöblogeja luen tarkkaan, toisia vain katselen kauniiden kuvien ja ulkonäön vuoksi. Ihailen taitavien käsien aikaansaannoksia sellaisenaan.

Myös tunnelma ratkaisee. Asiallisuus ja ystävällisyys ovat tärkeitä. Niihin pyrin itsekin niin blogatessa kuin kommentoidessanikin.

Oli minulla toinenkin vinkki: Ostin täältä-linkit voisi korvata niin, että kirjoittaisi täältä-sanan kohdalle paikan nimen. Linkkivinkeistä pidän, mutta nettiturvallisuuden vuoksi olisi kiva tietää, minne on menossa, siksi se oikea nimi voisi olla paikallaan. (Tosin en aina itsekään muista tätä, mutta yritän parantaa tapani. :))

Minullakin olisi yksi vinkki niille, jotka laittavat blogiinsa kuvia, että kuvaisivat ne selvästi, eikä vain osaa jostain neuleesta. Ne kuvat on aika ärsyttäviä katsottavia.

Eli reilusti koko kuva vaan näkyviin. Itse rankaisen tällaisia bloggaajia poistamalla sen blogilistan suokeistani heti, kun sellaiseen törmäänn.

Minulla on myös vinkki blogiinsa kuvia laittaville. Älkää laittako kuvista vain osia näkyviin. Mua häiritsee ihan kauheasti se, että jostain neuleesta kuvataan vain yksi raita. Laittakaa vain reilusti koko neule näkyviin kuvaa. Tuo kuvaustyyli on tosi raivostuttavaa.

Itse rankaisen tällaisen blogin pitäjää poistamalla sen blogilistan suosikeista, enkä takaisin ota.