Kausiyksinhuoltajuuteni päättyi viime yönä, kun Ladakuski palasi viillettämästä pitkin Vienan-Karjalaa. Sehän tekee sitä ihan työkseen, mutta ei ole taas aikoihin käynyt.

Oli myös käynyt tapaamassa Santra Remsujevaa, joka on viimeisiä runolaulun taitajia. Santralla alkaa ikää olla sadan huippeilla, mutta hän oli halunnut lähettää perheellemme lahjaksi lapaset kullekin. Lapasia oli ollut kymmeniä! Ja tyttärensä totesi äidistään: "Tikuttau, tikuttau!". Neuloo kuulemma ihan koko ajan. Muttei enää paljoa kuule eikä näe. Lankoja on myös vaikea saada, kuten korillisen värityksestäkin saattaa päätellä. Oli luvattu ensi kerralla toimittaa.

Muutakin koriin (!) sitten oli matkalta eksynyt, tosin ihan valuutalla maksetuina.

* * * * *

Itse olen heilunut kameran varressa.

Koneeni ja kamerani poistivat muistikortiltani lauantain kaiken työn. Latasin kuvat ja kun kone oli ne muka ladannut, kuvia ei ollut missään ja kamera oli formatoimassa oma-aloitteisesti korttia! Ja niin hyviä kuvia! Kiroilin aika kovasti.

Tänä aamuna velho-Ladakuski yhtäkkiä sai kaivettua kuvat "jollain ohjelmalla" alustetulta muistikortilta. Mahtavaa! Elämä on pelastettu!

Sisaren- ja kummipoikani oli minulla The Kirja -mallina. Tässä on se nuori mies, (12v), josta tässäkin blogissa on aina välillä kerrottu - lähinnä kädenjäljestään. Olemme muuten erityisen ylpeitä siitä, että tämä nuorukainen palkittiin kolmannella palkinnolla valtakunnallisessa OKO:n piirustuskilpailussa.

(Pahoitteluni oudosta rajauksesta, mutta en halunnut paljastaa mitään tärkeää!)

Olemme kuulemma hänen kanssaan melko samannäköiset, minä ja hän...

* * * * *

Lopuksi vielä lifestyleosiossa:

olet kaunein, mitä tiedän,

olet kaunein mitä on

(P.Mustapää: Tein lasinkuultavan laulun)