Olen selvinnyt kaikista sukulaisvierailuista pinkein vatsoin ja sinisin unin.

Olen kehrännyt. Ugh.









Ensimmäinen on kokeeksi kehräämäni oman kuituklubini ensimmäinen paketti, Shetlanninlampaan villaa. On kylläkin huomautettava, että oma pakettini oli sekundapaketti siinä mielessä, että omiini ei sattunut juurikaan oranssia, mikä teki paketista melko limevoittoisen. Ja minulle jäi myös väreiltään hailakoin paketti. Mutta kivaa lankaa sain kehrätyksi kumminkin!

Jälkimmäisen langan idea on jäänyt itselleni epäselväksi siksi, että vaikka tulos onkin kaunis, eivät nämä ole minun värejäni alkuunkaan. Muta kehrääminen oli kiintoisaa. Corriedalea on tuo.


Paan kumminkin puotiin.



* * * * *

Blogineito oli toivonut hartaasti joulupukilta nukkekotia. Tosin myös puhelinta ja tietokonetta, mutta hartaimmin ehkä kuitenkin nukkekotia. Ja koska Blogineidon lelut ovat olleet melko vähäiset, tontut päättivät tämän hartaan toiveen toteuttaa.

Joulupukin tullessa ovella Blogilapsi huusi ensimmäisenä, että se on Pappa!. Sitten unohti koko pappajutun. Pukki se oli. Jälkikäteen laps mietti kuumeisesti pukilla olleen Papan äänen. (Ensi vuonna tämä ei tule menemään enää läpi.)




Nukkekotiin saatiin muutamia huonekalujakin. Ei liene kellekään yllätys, että kolmivuotiasta inspiroi eniten vessa. Mutta se lienee yllätys - tai tuskin - että vessa inspiroi äitiäkin. Simuloin innolla naapurinmiehen uudenvuodenaaton juhlinnan loppuhuipennuksen.



* * * * *

edit:

Lykkään puotiin myös uutta värjäystä. Sen nimi on Hyvät henkselit.