Kolmannet Fitzit. Aika aivotonta, mutta kivaa, koska malli on oma ja onnistunut. Tällä kertaa kuvattuina hämärässä makkarissa, omissa koivissa. Ja joo, meillä on päiväpeittokäytössä tuollainen vanhanaikainen kullanvärinen peitto, joka on minusta aivan ihana. Ja kierrätetty jostain Ladakuskin mummoloista. Tapetti on ihan vaan Tapettitalosta. Olen nimittäin viettänyt iltaa enepi kattoon syleskellen.










Fitzit ovat siis Handmaiden Casbahista taasen ja lanka toimii kuin tauti. Haluan lisää!

* * * * *

Minä en ole mitenkään kovinkaan tunnettu courmet-osastolla - Ladakuski enempi on - mutta vaikka itse sanonkin, paistaa se päivä ruiskukasaankin, aina silloin tällöin. Tänään paistoi: onnistuin isänpäiväkakun marengissa ihan loistavasti. Vaikka joku voisi sanoa, että eihän marenkia voi pilata niin kyllä kuulkaa voi.


Se lifestylestä (*piip*) tällä erää.