*PATTERN: 
täydellisen vihreän metsästys - hunt of the perfect green
21.10.2008 - 17:55 / Kategoriat: Värjäily - Dyeing
Sormeni syyhyävät - paitsi kuvainnollisesti, myös kirjaimellisesti - lankapatojen ääreen. Siksi onkin oikein, että jutustelen vähän värjäämisestä.
Yleensä värjäilen siten, että laitan vähän tota ja vähän tota ja sit tolleen tohon. Joskus kirjoitan jotain muisiin, mutta yleensä en ja vaikka kirjoittaisinkin, ovat suhteet ja määrät aina hänessään. Siksi jokainen vyyhti on uniikki eivätkä monetkaan värisävyistäni ole toistettavissa.
Yksi puute on kuitenkin mielessäni oleskellut, en ole löytänyt reseptiä siihen just täydelliseen vihreään: ei liian kirkkaaseen, ei liian siniseen, ei liian keltaiseen, ei liian metsäiseen tai oliiviseen. Vihreät ovat minusta kauniita yhtä kaikki, mutta just se yks tietty vihreä on puuttunut koko ajan.
Juuri ennen taudin alkua löysin sen. Reseptin maailman parhaaseen vihreään.
Ja saa sitä sävyä vaaleampinakin.
(Paan puotiin, mutta mitään ei puodista lähde maailmalle ennen kuin olen kunnossa.)
Taudista puheen ollen. Flickrissäni on tältä päivältä kuva, joka saattaa vaurioittaa perheen pienimpien ja herkimpien mielenterveyttä lopullisesti.
Yleensä värjäilen siten, että laitan vähän tota ja vähän tota ja sit tolleen tohon. Joskus kirjoitan jotain muisiin, mutta yleensä en ja vaikka kirjoittaisinkin, ovat suhteet ja määrät aina hänessään. Siksi jokainen vyyhti on uniikki eivätkä monetkaan värisävyistäni ole toistettavissa.
I usually dye yarn every week because I love it. Now I can´t, my fingers hurt so much. That´s why I talk about dyeing a bit. I usually have no stuck ideas, what I will dye, I usually think of something, add something, and a bit of this and that. I have been lacking a perfect green shade, I have succesfully dyed lime, olive, forest, spuce and so on, but not the perfct green. Now, just before getting ill, I found the perfect green.
Yksi puute on kuitenkin mielessäni oleskellut, en ole löytänyt reseptiä siihen just täydelliseen vihreään: ei liian kirkkaaseen, ei liian siniseen, ei liian keltaiseen, ei liian metsäiseen tai oliiviseen. Vihreät ovat minusta kauniita yhtä kaikki, mutta just se yks tietty vihreä on puuttunut koko ajan.
Juuri ennen taudin alkua löysin sen. Reseptin maailman parhaaseen vihreään.
Ja saa sitä sävyä vaaleampinakin.
(Paan puotiin, mutta mitään ei puodista lähde maailmalle ennen kuin olen kunnossa.)
Taudista puheen ollen. Flickrissäni on tältä päivältä kuva, joka saattaa vaurioittaa perheen pienimpien ja herkimpien mielenterveyttä lopullisesti.
Talking about sickness: there´s a pic in my Flickr, which shoud not be shown for kids of sensitive persons.
Tiirailin toipilasmakoillessani tänään Vuoden Luontokuvia. Upeita. Koskakohan joku (vaikka Ulla) perustaa Vuoden lankakuva (/neulekuva/käsityökuva/joku muu kiva kuva) -kisan? Siihen mä ainakin yrittäisin osallistua.
Ja tuo rokko...voi jestas, että osaa olla ikävän näköinen ja voin kuvitella miltä se tuntuu...toisaalta nyt ei jää epäselväksi mikä tauti on kyseessä jos se itseen iskeytyy joskus.
Paranemisia vaan!