Olen ollut juhlistamassa Blogineidon isosedän seitsemänkymppisiä. Isäni sisarukset ovat paitsi aika hauskoja, myös hämmästyttäviä: isäni on isoveli, täyttää seuraavaksi 80 vuotta. Häntä nuorempia sisaruksia on 7. Tänä päivänä jokainen heistä on hyvässä vedossa ja tänään neljänneksi vanhimman sisaruksen juhlissa mukana - ja tietenkin ennenkaikkea laulamassa! Lupaa hyvää lupaukselleni tai uhkaukselleni elää vielä 60 vuotta. Tässä valossa se on jopa todennäköistä.

Otin paljon kuvia. Vanhoja sukulaisia on mukava kuvata. Rakastan ilmeitä, ryppyjä, ruttuja ja  maksaläiskiä. Laitan kontrastit tappiin, että varmasti näkyvät.  Lisäksi on sitten mukava vahdata omia piirteitään muiden kasvoissa. Tänään on paljastusten päivä: kuvia on kurkittavina Flicrissäni.


Paljastukset senkun jatkuvat ja otan osaa blogosfäärissä vallinneeseen minä itse mallina -kuvausintoon. Neuloin yhteen tarpeeseen (kuulette siitä myöhemmin) tuollaisen palmikollisen kasaripannan. Panta on aina, myös 80-luvulla ollut minulle kalu, jossa ei viihdy. Samaa voitte aistia kuvista, ehkä?



Ne on otettu kännykällä, pahoittelen. Lanka on aivan ihanaa, Sublime organic merinoa, loistava lanka just tähän ja just ihan kaikkeen. Väri on tylsä, mutta tarpeellinen. Olenpas salaperäinen.


Blogineito sai kummipojaltani, serkultaan, myöhästyneen synttärilahjan. Mutta millaisen! Poika (11v) oli nikkaroinut neidolle aarrearkun, vuorannut sen pinkillä ja limellä, koristellut ruusulla ja kirjaillulla nimellä (joka diskreetisti tästä kuvasta feidasin). Kaiken omin käsin! Olen melkein kateellinen.