Joskus ihmistä sitten sieppaa. Joskus niin paljon, että pitää ihan täällä neulelogissakin avautua:

Tänään olisi ollut tiedossa mukavaa: olin sopinut yhden viiteryhmäni kanssa pitävämme tänään syyskauden alottajaiset tuossa ihan omilla kotikulmillani, kun tuolla tänä iltana esiintyy Blogineidon kummisetä duona yhden maan eturivin jazzlaulajattarista.

Olin varannut Ladakuskilta illan vapaaksi suunnilleen huhtikuussa. Ja sen kalenterissa se seisoi. Kuitenkin se oli onnistunut ryssimään jotain ja sopimaan keikan toiselle puolelle isänmaata just samaan aikaan. Se oli kyllä vilpitön vahinko. Ei se pahuuttaan.

Mutta silti se tarkoitti paitsi sitä, että itse vedin tänään kokonaisen konsertin kolmivuotaan avustajana (=mission impossible), niin myös sitä, että en päässyt sinne keikalle, koska ainoa potentiaalinen varanukuttaja oli tietenkin menossa sinne kuuntelemaan myös. Nyt siis istun iltaa itsekseni ja kiroilisin, jos kiroilisin. Mä olisin niin halunnut mennä sinne! Siellä se mun viiteryhmäni nyt istuu iltaa minun kutsumanani, kaukana kotoaan, lähellä mun kotiani, kuuntelemassa mun lapseni kummisetää!

No, mitä tekee neulojatar? Kaivaa käsille terapeuttiset ihanat salkkunsa, jotka hänen on pitänyt muutenkin esitellä täällä blogissaan noin sata kertaa.

Olen alkanut säilyttää keskeneräisiä ja neuleitani ihanissa pahvisalkuissa - ainakin on helppo napata mukaan! Ainahan mulla on ainakin kolme neuletta kesken ja aktiivisena: yksi työhuoneella, yksi mukaanotettava (aivoton) ja yksi keskittymistä vaativa.

Formulasalkussa on toisinto Melampyrum Arvense  -säärystimistä, hieman eri kokoisina. Näitä neuloessani olen taas muistanut, että mähän oon kirjoneulenaisia! Lähden ens viikolla jonnekin ohutpirkkaostoksille:





Barbapapa-salkussa on tulossa tytärlapselle villatakki Noro Silk Garden litestä, on muuten aika herkut värit.





Hauskaa, terapeuttista ja leppyvää iltaa vaan teillekin.