- Ja meillä on langoilla seuraava soittaja. Luontoilta.
- Haloo, onko Luontoilta?
- Juu, täällä Luontoilta.
- Moi, tääl on ilu taas, mä oon soittanut teille kerran ennekin, mutku taas niitä pötköttelee tuolla.
- (krhm). Siis pötköttelee? Ne?
- No ne on semmoisia... letkeitä ja kivoja, tosi pehmeitä, meidän pihanurmikolla. Ne on melkein koko ajan ihan hiljaa, mutta välillä joku niistä huutaa kovasti jotain. Jotain sellaisia vieraskielisiä sanoja kuin Ikarus tai Flauö baaskit shool tai joskus jotain joka kuulostaa ihan sanalta Mittumaari.
- No vähän vaikea on näin näkemättä sanoa. Pitäisi olla vähän enemmän tunnusmerkkejä... Vai mitä tuumii Kauri Mikkola?
- No öh...
- On mulla tässä kuvakin, katsokaa vaikka:



- No oho! Onpas se eriskummallisen värinen. Mikähän se mahtaa olla? Tuota, mitä sanoo meidän nisäkäsasiantuntijamme? Ilkka?
- No tuota... ehkä... tai ei sentään...
(kuuluu kynän suhinaa paperilla)
- Niitä on tuolla vaikka kuinka paljon. Ja ihan eri värisiä kaikki! Katsokaa:







- Ne on kerääntyneet sinne jo eilen, auringonpaisteeseen. Silittelinkin niitä ja ne ovat ihan kesyjä tai sitten tosi ujoja. Mitä ne oikein on?
- ...
- No?
- Tämä taitaa kyllä jäädä tällä kertaa mysteeriksi. Ihan hiljaisia miehiä istuu täällä studiossa, päätään puistelevat kaikki asiantuntijamme.
- Juu kyllä, erityisesti tuo ääntely ja väritys on aika erikoista... ei oikein mene nisäkkäisiin... eikä lintuihin... eikä kaloihin... eikä kasvikuntaankaan... kyllä nyt täytyy sanoa, että nostan kädet pystyyn.
- No niin kiitoksia ilu soitosta...
- NIIN MUTKU! Tuolla ne vaan huutelee, mitä mä oikein teen, mä tuun ihan hulluks! Yötä päivää huutelee! Millä niitä voi karkottaa!?
- Niin, kiitoksia soitosta... ei nyt löytynyt tähän...
- Ei perkele... kuka tässä nyt voi auttaa!? Kun ette te kerta pysty! Senkin saamattomat vätykset!
- Kiitos ilulle soitosta. Klik. Seuraava soittaja, Luontoilta.