Olen siirtänyt kaikki identiteettini viltille piharurmelle: lankakauppiaan, äidin, neulojan, muusikon, säveltäjän, puolison, nettiaddiktin ja ihmisen. Ainakin. Tämä saattaa näkyä kuvissa.


Päivän inspiraatiopari heti kärkeen:





Se on Äidin kasvimaalla, raparperin alla.

Meillä asuu tiheän puskan juuressa eläin, jota kukaan ei ole nähyt ja vain muutama on kuullut, mutta kukaan ei tiedä mikä. Se sanoo kirkkaalla äänellä "kui-kui", niinkuin olen kuullut marsujen sanovan. Nyt biologit hei, kuka siellä on? Naapurin marsu?

Lisäksi bonuksena toinen ispiraatiopari. Tuli palo honkan juurella:





Ne on siä.

Meillä oli eilen kolmivuotisjuhlat ja puutarhajuhlathan niistä sitten tulivat. Väkeä oli ja paljon, kymmeniä, lapsia ja aikuisia ja mukavaa hengailua. Juomat tekivät erityisesti kauppansa, lisäksi meni siinä sivussa kolme täytekakkua, montakymmentä pizzaa, pari kiloa karkkia ja samanmoinen keksejä sekä ihastuttavaa livemusiikkia. Täysin onnistuneet kemut, siis!


Juhalakalu oli myös tyytyväinen ja onnellinen. Tänä aamuna herätessään hän olisi halunnut uudet juhlat heti ja pettymys oli melkoinen, kun kerroin että ensi vuonna vasta. Myös kaikki lahjat olivat sekä äidin ja tyttären mieleen, kiitos kaikille!







Omia tunnelmiani kuvastaa eniten tämä viimeinen kuva. Jäin nimittäin yksikseni, muiden mentyä kotiin ja nukkumaan, kippaamaan viimeisiä punaviinejä ja ahtamaan dieetillä olevaan mahaani viimeisiä pitsoja. Kuvan nimi on kuvaavasti "Hetki, jolloin kynttilät sammuvat".



Täydellistä.