Kevät on kukkeimmillaan ja minä ajattelen talvea.


Talvisaikaan, kurjillakin säillä, minä tykkään pitää päällystakin sijaan pitkää villatakkia. Joudun pakosta ajelemaan aika paljon autolla - onneksi se on vähentynyt viime vuosina - enkä halua autoon pakkautua hikoilemaan missään untuvatakissa.

Aloitin tämän jättineuleen jo viime syksynä, ajattelin sitä jo viime talveksi, mutta joku blääh iski sitten. Nyt olen hartiavoimin painanut menemään, mutta tämä ei tunnu loppuvan millään. Niin -  ensin loppuukin lanka ja kärsivällisyys kuin helma.










Tästä on siis tulossa vähintään reiteen asti ulottuva takki. Ja viimeinen kerä on tätä ihanaista ja jumalaisen väristä Rowan Schottish Tweediä (#Thatch) meneillään, joudun keskeyttämään ja tilaamaan lisää. Pakko on tunnustaa tässä yhteydessä, että inspiraatiopointsit menevät tällä kertaa Tuulian upeille neulomuksille, vaikkakin olen neulonut Blogilapselle tämmöisen lyhyenä versiona jo ennemmin. Takki näkyy myös tuossa turkoosin postauksen kuvassa. Siinä värikin näkyy parhaimmillaan, melkein yhtä hienona kun se on. Ja tätä takkia muuten on pidetty ja paljon!



I have earlier knitted this kind of gardigan for BlogKid, except that one was short. You can see in in my turquoise post earlier. It has been worn a lot! And in those pictures you can see the shade almost as vivid as it is. I have also got inspiration of Tuulia's unbelievable cable gardigans.


Loppuun vielä vähän inspiraatiota ulkomailta. Tilasin TuleNeulotuksilta vähän puikkoja ja viime hetkellä mukaan liftasi setti uskomattomia Blue Sky Alpacas alpakoita. Meinasin että jos Blogilapselle vaikka slipoveria...



Tämän pitkän postin lopuksi totean, että saan huomiseksi Handuun paljon uusia lankoja. Hihhei.