Äitienpäivän kunniaksi esittelen jotain juurevaa. Ja on tässä minusta jotain kauneuttakin mukana. Jotenkin tämä aihe ja äitiys kiertyvät omituisella tavalla yhteen, ainakin minun mielikuvituksessani.

Olen nimittäin metsästänyt ohutta kotimaista sukkalankaa ja sepä ei olekaan ollut mitään helppoa hommaa! Paksua nylonvahvistettua on kyllä saatavana, mutta ohutta: nada.


Sain yhdeltä kehräämöltä sitten koko heidän varastonsa, huikeat 200 grammaa suomenlampaan villasta kehrättyä, nylonilla vahvistettua sukkalankaa, joka on ohutta (n. 400 m 100 grammassa). Se on just miumaumukkaista lankaa: karkeaa, tikkuista, juurevaa, kotimaista ja kestävää. Tai ehkä sitten olen viime aikoina hivellyt niin paljon merinoja ja ties mitä unelmanpehmoisia kashmireja, että tässä on jotenkin sitä itteensä: luontoa, elämää, perinnettä ja totuutta.  Kaikkien lankojen äiti?

Jos saan ikinä tätä lisää, otan sitä kyllä vastaan.

Värjäsin ne tietenkin.





Kaunista äitienpäivää kaikille äideille ja äidillisille.